vapisten pyyhkisin kalvenneet kasvosi
hellästi sulkisin silmäsi
nukuthan vain hetken
nousethan taas tanssimaan?
nokisin sormin ranteesi auki raastaisin
rähmälläni päälläsi märisisin
kylmällä verenhyhmälläsi räpisin
repimiini hiuksiisi räkäni niistäisin
pukisin yllesi silkeistä sileintä
varrellesi pellavista puhtainta
rinnallesi kukista kauneimmat
hiuksiisi hopeista hohtavimmat
kasvoillesi kuvat kauniit ja koriat
selkääsi symbolit synkät ja saastaiset
käärmeitten mustilla myrkkymehuilla
omalla väkevällä verelläni
herran enkelit luoksesi hakisin
pyhin sanoin rauhaasi anoisin
tulethan tuonelta takaisin
palaathan pian matkaltasi?
polvia myöten pohjavesissä
kainaloista kuohkeassa maassa
kutsuisin keolta hyvät haltiat
nostaisin hornasta hirveät hiiet
“kaikki pimeyden muodoton kansa
yhtyy rytmiin rypien voimassansa
hykerrellen katselee ja kannustaa
tihkuu tyhjyyttä ja mustaa limaa”
kolean usvan sekaan tyynimmän veden selälle
huolella saattelisin liekehtivän lauttasi
melkein jo säikähdin että lähtisit