harhaileva kaupunki
synkkien hallusinaatioiden avaimet odottavat ottajaa
etkö sinä kuule, etkö sinä kuule, etkö näe?
kuljettuani hetteitä etsien
hylkään suot ja hautaudun hiekkaan
ne löytyvätkin täältä,
kaatopaikkojen takaa ja mattojen alta
nyt minun on hyvä
kyllin juodakseni ja syödäkseni
varpaisiin maalata raitoja,
roikottaa voipunutta päätä
emmekä ikinä saaneet olla yksin
minä ja muukalainen
kanssani lattialla ja luvatta päässäni