hiidenkonttibeta

Digikanava Yle Teema näytti kevään aikana hyvän kokoelman Werner Herzogin leffoja. Itse asiassa ostin viimein digiboxin paljolti siitä syystä että pääsin näkemään niitä. Talletin kaikki mitkä pystyin (Aguirren ikävä kyllä missasin) ja olen katsellut niitä silloin tällöin.

Tänään katsoin Cobra Verden (Herzog, 1987) – joka esitys olikin melkoinen pettymys, koska Teema näytti englanniksi dubatun version.

Miten joku julkeaa dubata Klaus Kinskin suorituksen päälle jonkin b-luokan ääninäyttelijän? En ole saksankielisellä ääniraidalla varustettua Cobra Verdeä katsonut, mutta Kinskin muiden roolien perusteella arvioin että esitys on aivan eri tasoa kuin tuo puolivillainen yritys. Jos Teema tieten tahtoen valitsi juuri tämän version, niin heille terveisiä: pieleen meni.

People often buy miniature Eiffel towers or figurines or something similar as souvenirs when travelling abroad. My acquisitions consist mainly of two kinds of items: Disney comics in local language and CDs of local progressive rock. They didn’t seem to have Donald Duck comics translated to Hebrew, so I bought only some prog records:

I did some searching in the net before the trip and had names for some bands and albums to look for, as well as addresses to three record shops. The map for the center of Tel Aviv I got from the hotel didn’t have names for smaller streets, so I could find only two of the streets. The place on the Dizengof street would have been a kilometer away, so I only got to the shop on Sheinkin street.

Asking the salesman for advice, we picked two of the albums on my list, with him highly recommending them as classics of Israeli prog. Then he told me he can find me something better than the third item on my list – I listened to the CD by Lebanon and liked it. So, in the end I got the following:

• Orphaned Land: Mabool – The Story of the Three Sons of Seven
• Lebanon: Planet Rubble
• Shlomo Gronich & the Sheba Choir

Orphaned Land is progressive metal, Lebanon is instrumental prog rock and Shlomo Gronich album is .. well, harder to describe, it’s something more peaceful, with a child choir. After playing them through once, they all seem to be interesting albums!

Odottelen Budapestissa jatkolentoa Helsinkiin. Latailen puhelinta jostain siivoojien imurin pistorasiasta. Joka baari on varsin savuisa koska niissä saa näköjään täällä polttaa.

Turvatarkastus Tel Avivista lähtiessä oli melkoinen – neljä ihmistä ristikuulusteli (suurin osa max 20v tyttöjä) ja piti esittää moneen kertaan erilaisia lappuja. Kummastelivat kun passissani ei ollut leimoja, Israelinkaan. Reppu läpivalaistiin ja pengottiin, molemmat operaatiot pari-kolme kertaa ja siihen ja lappuihin liimailtiin tarroja joista yksi katosi ja uudelleentarkistus uhkasi mutta arvasin oikein ja virkailijatyttö löysi sen – se oli siirtynyt repusta selkään. Maahan on paljon helpompi tulla kuin sieltä on lähteä.

Kuvat: näkymä hotellista, graffiti Tel Avivista, myöhäisillan hepreaksi tekstitettyä Inu-Yashaa ja joku DVD (vuokraus?) automaatti.

Oivalsin myös että EUn ulkopuolelta ei enää käytännössä pysty tuomaan verovapaata viskiä mukanaan :-(

Helsinki on nyt ihan selkeästi kuumempi kuin Oulu. Oulussa tarkeni hyvin t-paidassa, mutta täällä aurinko jo paahtoi pohjoisen ihmistä. Joku mittari näytti +28C.

Haahuilimme hetken Kruunuhaassa mutta Ruiskumestarin talo ei vaikuttanut tarpeeksi mielenkiintoiselta. Söimme Cantina Westissä ja kävimme Oi Maamme valokuvanäyttelyssä ja katsomassa Pirates of the Caribbean 3. osan.

Manpitsun loputtomalta tuntuneeseen hiljaiseloon on toivottavasti tullut muutos. Olen raatanut koko viikon yötä myöten saadakseni Hiidenkontin sellaiseen kuntoon että manpitsun uuden ilmentymän voisi julkaista.

Hiidenkontti on sivusto jossa kerään yhteen paikkaan aiemmin hajallaan olleet sivuni. Blogini eli manpitsu on tällä hetkellä ainoa joka on kohtuullisen valmis – valokuvagallerian linkki vie edelleen wanhaan, viimeksi 2005 päivitettyyn galleriaan, ja runosivu on riisuttu kopio vanhasta. Koko sivustolta myös puuttuu joitain ominaisuuksia vielä kokonaan, mutta parempi näin kuin ilman mitään.