hiidenkonttibeta

Tänään alkoi viimein kesäloma. Pari matkaa olen suunnitellut: ensin Finnconiin Jyväskylään, sieltä Helsinkiin joksikin aikaa, ja kuun vaihteessa Inariin. Tervolassakin täytyy piipahtaa.

Olin menossa nyyttikesti-tyyppiselle piknikille, mutta se peruuntui kun tuli vesisade. Nyt mulla on sitten iltapalaksi >4kg vesimeloni jonka aioin viedä tuonne..

Hankin aiemmin keväällä Olympus XA pokkarin. Kyseistä mallia on valmistettu ilmeisesti välillä 1979-1985 ja se on varsin vaikuttava laite 25 vuoden takaiseksi pokkariksi: terävä 35mm 6-elementtinen f2.8-valovoimainen linssi, aito mittaetsintarkennus, aukon esivalinta-automatiikka ja valotusmittari, kaikki taskuun sopivaan pakettiin ahdettuna.

Viivyttelin ensimmäisen filmin loppuunkuvauksen kanssa tähän viikkoon saakka. Tässä malliksi pari otosta:

Filminä Kodak Elite Color 400. Kaikki kuvat ovat mahdollisimman paljon koko filmiruudun kokoisia, paitsi viimeinen, josta jouduin horisontin oikaisun jälkeen leikkaamaan laitoja pois.

XA:ta kehutaan kovasti netissä (ja se kuulemma tunnetaan “pokkarina, jonka ammattikuvaajat ottavat mukaan lomamatkalle”), eikä syyttä. Kuvista on isommatkin versiot tarjolla, mutta galleriani käyttöliittymä on vielä vähän kesken josta syystä niihin pääsee nyt vain näistä linkeistä: vene, metsä, kurjenmiekat

XA:n suljin pystyy nopeimmillaan vain 1/500s valotuksiin, joten 400 ISO filmi on aurinkoisella säällä liian herkkää, on pakko käyttää pientä aukkoa eikä pääse kikkailemaan syväterävyydellä.

Ja pari 1:1 yksityiskohtaa metsäkuvan keskivaiheilta ja kurjenmiekkakuvan laidalta:

Kun sain tuon kameran, jouduin käyttämään sen ensin huollossa koska sen valotusmittari ei toiminut. Samalla se puhdistettiin, mutta en hoksannut pyytää tarkistamaan myös sen valotiiviyttä. Tiivisteet näyttävät tosi kuluneilta, mutta kyllä tuo kuvien perusteella näyttää valotiiviiltä. Ja muutenkin positiiviselta yllätykseltä – kun vertaa XA:n ja sen jälkeen tulleiden pokkareiden mekaanista laatua, käyttötuntumaa ja säätimiä, niin ei voi kuin todeta ettei enää viitsitä tehdä vakavastiotettavia taskukameroita.

Sain kokeiltavakseni Nokian uuden ihmepuhelimen N95. Siinä on muutama selkeä etu esim N80:iin verraten:

• 5 megapikselin automaattitarkennuksella varustettu kamera (Carl Zeissin jollain leikkioptiikalla)
• kaapeliliitäntä on mini-USB eikä mikään onneton ihmeliitin
• vastaavasti kuulokeliitin on 3.5mm plugille eikä samalle ihmeliittimelle
• selkeästi isompi näyttö kuin N80:ssä
• sisäänrakennettu GPS

Napsin heti muutaman testikuvan sillä, ja kyllähän tuo N80:n peittoaa helpolla:

Siinä on ilmeisesti myös jonkinlainen sensori, jolla se tutkii missä asennossa puhelin on ja kääntelee sitten kuvia sen perusteella. Mutta se sensori ei ole ihan viisas, jos kapulaa “tilttaa” vähän vaakatasoa haastavampaan kulmaan, niin yleensä kuvat ovat heti joko ylösalaisin tai se tulkitsee ne pystykuviksi:

Siinä on myöskin makrokuvaustila, jossa se uhoaa tarkentavansa jopa 10cm läheisyydelle. Automaattitarkennuksen ilmaisin näyttää kyllä milloin se on onnistunut tarkentamaan, mutta koska sen seuraama alue kattaa ainakin neljänneksen kuvan pinta-alasta sen keskeltä, ei tällä päästä kovin pikkutarkkoihin tarkennuksiin ainakaan ohimennen kuvia napsiessa. Enemmän ajan kanssa värkäten onnistuu paremmin:

iSync ei tuota mallia vielä tunnista. Ja tätäkin vaivaa se sama järjenvastainen USB:n ja muistikortin yhteistoimimattomuus kuin edeltäjiään: jos N95:n kytkee USB:lla kiinni koneeseen ja kehottaa sitä leikkimään massamuistia niin se sulkee kaiken pääsyn muistikortille ja varoittelee että kortti voi vielä korruptoituakin toimimattomuutensa lisäksi. Huoh. Juuri sinne muistikortillehan minä haluaisin päästä kun siellä kaikki kuvat ja muu data on..

päivitys pari tuntia myöhemmin: Kappas, Nokia on julkaissut Macille iSync pluginin ja Media Transfer softan. Nyt iSync synkronoi, Nokia Media Transferia testasin vasta iTunesin kanssa ja kyllähän sillä biisit siirtyy. iPhoto ymmärtäisi sen myöskin, mutta saisikohan kuvat siirtymään ilman sitäkin jotenkin.. Ja massamuistitilakin toimii, se puhelimen herja tarkoittaakin että puhelin itse ei kykene käyttämään muistikorttia. Kun odottaa tarpeeksi kauan niin se ilmestyy USBin kytkennän jälkeen koneeseen näkyviin.

Kauppalehti (joka käsittääkseni pyrkii noudattamaan pääasiassa asialinjaa) “uutisoi” tänään näin:

Maataloustuottajat: P2P syö voittojamme

Elokuvatuottaja Universal syyttää elokuvia netissä laittomasti jakavia P2P-vertaisverkkoja USA:n maataloustuottajien tulojen vähentymisestä. Universal teki valituksen USA:n viestintäviranomaisille elokuvien laittomasta jakelusta.

Lakimiehet vetoavat siihen, että P2P-verkot alentavat maissin myyntiä. Universalin edustajan Rick Cottonin mukaan ihmiset eivät enää käy elokuvissa yhtä usein kuin ennen. Tämän vuoksi yhä harvempi ostaa popkornia, mikä laskee maataloustuottajien tuloja.

Voi että kuinka herttaista, valtava elokuvayhtiö on hyvää hyvyyttään määrännyt lakimiehensä ajamaan maanviljelijöiden etuja!

Tunnettu tosiseikkahan on, että tilastoja pystyy tulkitsemaan hyvinkin monella tavalla. Jos puuhaan päästetään lakimiehet, niin siitä riittääkin hupia – sivustakatsojille…

Kun tuota valoa näihin aikoihin riittää myöhään, tulin kuvanneeksi N80 kamerakännykällä ulkona joskus puolenyön jälkeen. Ihmissilmä näki siellä ihan hienosti, kännyn kenno taas ei, mutta vehje ei osannut valittaa että ei näe mitään, ja tulos on tällaista:

Parannuksena aiempien kännyjen karuihin EXIFfeihin tämän N80:n datasta löytyy jopa tiedot valotuksesta. Ensimmäisen kuvan valotusaika oli 1/15s herkkyydellä ISO 34 (!?!). Toinen kuva taas on 1/9s ja ISO 80. Polttovälihän tuossa on 4.7mm, aukko kiinteä f3.5 mutta kennon kokoa ei kerrota.

Eipä ole ihmekään että on tärisseen näköistä jälkeä tuommoisilla valotusajoilla, kun tuosta kapulasta ei saa edes kunnon otetta ja sen lisäksi sitä täytyy pitää käsi ojossa jotta pystyy LCD:ltä katsoen rajaamaan kuvan. Syy näihin valotusaikoihin taitaa olla se että kuvissa käytettiin salamaa, joka ei tietenkään oikeasti auttanut mitään. Asetuksista salamaa ei saa käännettyä oletusarvoisesti pois päältä, ja kameran käyttö on muutenkin jo niin hidasta ettei sitä juuri huvita alkaa valikon kautta säätämään.

Tein äsken pienen testin herkkyyden ja valotusaikojen rajojen selvittämiseksi. Kuvatessa (ilman salamaa) hyvin kirkasta kohdetta arvoiksi tulee 1/500s ja ISO 20. Hyvin hämärässä huoneessa (edelleen ilman salamaa) taas 1/8s ja ISO 250.

Kyllä tuon siis aika hämärässäkin pitäisi pärjätä, jos vain muistaa avonaisissa tiloissa vääntää salaman pois päältä. ISO 250 herkkyydellä kuvissa on tosin “lievää” kohinaa. Auto levels-säädön jälkeen tulos oli tällainen:

“Aurinko nousee 2:22 ja laskee 0:18. Päivän pituus on 21 h 56 min.”

Tänään on kesäpäivänseisaus, eli valon määrän kannalta keskikesä – lämpötilalla ei vain tunnu olevan juurikaan tekemistä tuon lähitähden taivaalla näkösällä viettämän ajan kanssa. Aamulla töihin lähtiessä mittari näyttää +10C joka ei juuri shortsi-sandaali-T-paita yhdistelmää kannusta käyttämään.

Hei-hei Aurinko! Me lähdetäänkin tästä taas.