hiidenkonttibeta

Käväisin viikonloppuna Helsingissä. Teimme kierroksen Lammassaaressa ja Vanhakaupungissa. Ruska oli selkeästi vähäisempää kuin Oulussa. Lammassaaressa oli paljon hupaisia puita joissa kasvoi valtaisat sieniryppäät, osassa taas kääpiä, ja saaressa oli myös ilmeisen hylätty kanala:

Vanhakaupungissa ajauduimme mäennyppylän päälle, ja sen huipulta löytyi tämmöinen “obeliski”:

Työmaan syöttölä eli Sodexho osoitti ettei heidän osaamisensa suinkaan kata pelkästään ruokaa, vaan he taitavat myös oikeinkirjoituksen jalon taidon:

Pienistäkin ympäristöteoista tulee Hyvä Oslo.
Aloita jo tänään.

Näin. Ympäristötekoja mainostaessaan kannattaakin esimerkinomaisesti julistaa sanomaa nelivärisillä kiiltävästä pahvista taitetuilla lärpäkkeillä joita on vielä kaksi joka pöydässä.

Uutisissa kerrottiin kiinalaisten lelujen ja muidenkin tuotteiden myrkyllisyys- ja turvallisuusongelmista, joista kiinalaisetkin kuluttajat ovat alkaneet tulla tietoisiksi.
“Kiina väittää laatuongelman olevan liioiteltu ja kiinalaistuotteiden olevan 99-prosenttisesti turvallisia.”

Sitten siirryttiin kertomaan Jenkkilässä Keski-Euroopassa yleisestä ja Suomessakin enenevissä määrin käyttöön tulevasta tuoksumarkkinoinnista – kaupat levittävät ilmaan esimerkiksi kanelipullan ja appelsiinin tuoksua. Käytännössä siis kemikaaleja. Kysyttäessä että onko näistä jotain haittaa, Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori kertoi että “99 prosentille ihmisistä niistä ei ole mitään haittaa.”

1% Suomen väkiluvusta on noin 52900 ihmistä, joille noista markkinointikaasuista voi siis koitua ongelmia. Kiinan epäilemättä optimistisen arvioinkin mukaan 1 kiinalainen tuote sadasta voi olla hengenvaarallinen (tietenkin siis puhutaan eri tuotteista, eikä jonkin tietyn tuotteen kappaleista).

Kuluttajia kaasutetaan, jotta he ostaisivat enemmän. Kiinalaisten laatuskandaali johtuu siitä, että siellä teetetään tavaraa mahdollisimman halvalla, jotta kuluttajille voitaisiin tarjota paljon halpaa tavaraa.

Entäs jos Kiinasta alkaa tulla halpoja tuoksumarkkinointikemikaaleja? Shoppailu muuttunee extreme-urheiluksi.

Oulussakin alkaa olla melkoisen värikäs ruska-aika:

Kaupungin puissa nuo kirkkaat värit erottuvat erinomaisen hyvin, kun ympäristönä on keskiharmaata betonia.

Syksyiseltä täällä tuntuu jo muutenkin – vettä tulee lähes joka päivä ja olen nyt viikon verran räkinyt jonkin syysflunssan takia. Tänään olisi OMAKEn synttärit, mutta olo on vähän turhan flunssainen tuonne raahautumaan.

Loppuun vielä anagrammiin piilotettu viesti, absurdiksi runoksi muotoiltuna:

korvapuusti solisluille
terveitten toiminnoille

Uskoisin että viestin vastaanottajalla on parhaimmat mahdollisuudet sen avaamiseen, vaikkei se ehkä ihan yksinkertaista olekaan.

An attempt at updating the WPG2 component (which handles the images in manpitsu) to the latest release candidate and then downgrading it back to the previous version (I didn’t like the fact that wpg2 tags didn’t have option for using paths any more) resulted in some problems with images in manpitsu. The most obvious problem is that the manpitsu image archive is not working properly at the moment.

On a larger scale, the reworking and updating of my photo gallery has stalled. My problem is being interested in too many subjects. I concentrate on a few of them for a while, then switch to some other subjects. I seem to go in circles (or maybe spirals..) and return to the same subjects after going through the list. For the last two months or so I haven’t been interested in photography, and I can’t guess when I’ll focus on it again. This process of selecting the subject of interest is not entirely voluntary..

Piipahdin viikonloppuna Tervolassa. Kuljeksin alkusyksyisessä metsässä, jossa ruska ei ollut vielä kovin vauhdissa – aukeammilla paikoilla kasvavat pihlajat vähän punersivat, ja paikoin näkyi pari oksallista oli keltaisia lehtiä.

Erään ympäröivää maastoa alempana kulkevan tien yli kaadettu koivu toimi laiskasti laahustavien muurahaisten 6-kaistaisena siltana:

Kyseisen alueen fiksu ja filmaattinen maanomistaja on joitain vuosia sitten ystävällisesti kaatanut alueen metsätiet ja polut tukkoon käsivarren paksuisia koivuja ja pajuja ja muuta epäoleellista risua kuustensa ja mäntyjensä ympäriltä ja jättänyt nuo puuparat siis maatumaan omaa aikaansa. Noita ennen niin leppoisia polkuja nykyisin rämpiessä mietin aina että jos minulla on joskus muutama tavarajunallinen hevosen kokoisia kiviä ylimääräisenä käyn vaivihkaa joku yö kippaamassa ne herran portaille.

Kävin myös läheisellä pikkuisella vaaralla, jonka huippu on kivirakkaa. Joku oli käynyt siellä penkomassa, kaivanut kaivurilla muutaman kuution kiviä ylös ja puuhannut jotain ja pistänyt ne takaisin (veikattiin että uraaninetsijä, semmoisia on kuulemma ollut paljon liikkeellä. vai olisiko se kätkenyt aarrearkun sinne?).

Lopputuloksena oli kivirakassa selkeästi erivärinen kohta säänpieksämien jäkäläisten kivien keskellä – pikaisesti vilkaistessahan kivirakka näyttää koostuvan yhdestä harmaasta kivilajista, mutta alapuoleltaan ne olivatkin selkeästi erilaisia (jos noita harmaita kiviä katsoo päältä päinkin yhtään tarkemmin, niin kyllähän niistä silloinkin jo erottaa että eivät ne samaa mallia ole). Päätin tehdä pienen tutkimuksen siitä että miten montaa kivilajia tuolla oikeasti on. Keräsin siis kasan helposti löytyneitä erilaisen näköisiä kiviä ja “louhin” niistä näytteitä:

Löysin noin 16 jokseenkin erinäköistä kiveä ihan vain poimimalla rakan päältä pinnaltaan eriltä näyttäviä kiviä. Monet ovat varmasti vähän erilaisia versioita samasta kivilajista – osa erosi toisista vain kiiltelevien hippujen koon tai värinsä perusteella, “tekstuuri” näytti samalta muutoin. Oli tuossa joukossa sitten oikeasti eri lajeja miten paljon tahansa, on niitä aika paljon enemmän kuin kivipeltoa ohi kulkiessa vilkaisten näyttäisi.

Ja Talvikuningas kuulostaa edelleen yhtä loistavalta kuin ilmestyessään.