hiidenkonttibeta

Kaupungilla oli tänään kiinalaisen uudenvuoden juhla. Narinkkatorilla oli yhdistysten ja matkatoimistojen esittelykojuja, jotain tilpehööriä, ruokaa ja esiintymislava, jossa esitettiin taistelukohtauksia peking-oopperasta:

Leijona- ja lohikäärmetansseja en nähnyt, mutta nuo peking-oopperan esitykset olivat sen verran hienoja, että niitä katsoisi mieluusti enemmänkin.

Ruokakojuista löytyi kaikenlaisia herkkuja. Pääsin vihdoin maistamaan niitä valkeita täytettyjä höyrytettyjä “sämpylöitä”, joita monissa honkkarielokuvissa syödään (baozi). Ne olivat sen verran herkullisia, että niitä täytyy yrittää tehdä itsekin!

Kampintorille oli pystytetty mäkihyppymäki.

Ihmiset hyppivät siellä laskettelusuksilla, ennätykset näyttivät olevan noin 10 metrin luokkaa.

“Poliisi kehotti ensi kerran välttämään ajoa lumisella kadulla Helsingissä”, “Lumen kaventamat kadut haittaavat jo pelastustoimia Helsingissä”, “Helsingissä runsaslumisin tammikuu sitten 1980-luvun”: “Etelärannikko on nyt Suomen lumisinta aluetta Kittilän seudun jälkeen, totesi meteorologi Hannu Valta Vartti.fi:lle sunnuntai-iltana” ja “Seuraava sankka lumisade maanantain ja tiistain välisenä yönä”: “Maanantain ja tiistain välisenä yönä Suomen yli liikkuu matalapaine, joka ripotellee Helsingin seudulle 10–20 senttiä lisää lunta, Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Hannu Valta arvioi.”

Ilmatieteen laitoksen sivun mukaan Kumpulassa on 59 cm lunta, ja lisää siis on luvassa.

Joka puolella onkin melkoisia lumikasoja. Ainakin auraajille on tänä talvena töitä.

Tässä talossa on noin 4-5 kerrosta. Tarkka arvo ei ole ihan yksikäsitteinen, koska kerrokset ovat talon kahdella laidalla puolen kerroksen verran eri korkeuksilla. Talo on rakennettu noin vuonna 1955, eikä siinä ole ollut hissiä, vaan nyt sellainen on tulossa. Hissikuilun rakentaminen tähän rappuun alkaa huomenna, tosin tänään joku kävi jo naputtelemassa koloja rappusten viereen:

Lisäksi toinen työmies maalasi seiniä ovien ja muiden rakenteiden ympäriltä jostain syystä. Huomenna siis ilmeisesti alkaa portaiden kavennus, joka on hiukan äänekäs operaatio, kun joka askelmasta sahataan pätkä pois.

Hissi tulee pysähtymään joka kerroksessa, mutta puolikkaita numeroita ei käytetä – joten tästä ylimmästä kerroksesta tulee 8. kerros. Nousemme siis yllättäen tuolta 4/5 kerroksesta kahdeksanteeni liikkumatta mihinkään.

Olen taas viimeaikoina skannaillut analogisia kuviani digimuotoon. Viimeksi skannailin kesällä, kun halusin eroon dialippaista ennen muuttoa, ja sainkin skannattua niitä sen verran että vain yksi lipas täytyi raahata mukana. Nyt skannasin senkin tyhjäksi, ja sitten siirryin skannaamaan loppuosia niistä filmeistä, joista oli joitain kuvia kehystettynä noihin lippaisiin.

Joskus taannoin olen kyllä jo skannannut aika paljon filmejäni, mutta tämä nykyinen Nikonin skanneri on aivan toista maata kuin silloinen Minolta oli. Automaattinen pölynpoisto infrapunakanavan avulla (“digital ICE”) on erinomainen keksintö, tummia sävyjä löytyy selkeästi enemmän ja Vuescanin nykyversio osaa aika hienosti erotella ruudut filminpätkästä.

Eilen löysin skannerista bugin. Se tuli esiin kun poistin filmiä skannerista, ja näkyy selkeästi yhdessä kuvassa:

Kävelymatkan päässä asunnoltamme on tekojäärata, jossa on yleisöluisteluaikoja. Toin jouluna Tervolasta vanhat “Made in Czechoslovakia” -luistimeni, ja kun pakkaset ovat nyt hellittäneet, kävimme testaamassa luistinrataa:

Luistimissa oli yllättäen sen verran terävät terätkin, että niillä kykeni luistelemaan. Edellinen luistelukertani on tainnut olla lukiossa, josta on jo hiukan aikaa, mutta tuokaan taito ei näköjään unohdu – minun luistelutaidoissani ei kyllä kauhean paljon unohdettavaa edes ole, kun mitään kovin kummoista ei ole ikinä tullut opeteltua. Homma tuntui kyllä vähän hassulta ilman mailaa, eihän kouluaikoina juuri muuten luisteltu kuin jääpalloa pelatessa.

Helsingissä on ollut alkuvuoden varsin lumista.

Varsinkin puut ovat pari viime viikkoa olleet erinomaisen lumisia ja täten kuvauksellisia. Sääli vain että suurimman osan aikaa on ollut taivaalla tasainen pilvipeite, joten valo on tasaisen harmaata.

Kävin kuitenkin ensimmäisillä varsinaisilla kuvausretkilläni sitten Helsinkiin muuton jälkeen, räpsimässä kuvia nimenomaan noista lumisista puista, pääasiassa kalansilmäobjektiivilla. Kun olin ollut kuvaamassa Kumpulassa, ajattelin käväistä samalla Pasilan kirjastossa, ja jotenkin päädyin kulkemaan polkua, joka vei käytöstä poistettuun rautatietunneliin.

Tuo tunneli on aika pitkä, ja siellä oli varsin hienoja jää”puikkoja” lähinnä tunnelin päiden lähistöllä. Yritin kuvata niitä käsivaralta suurella ja kuvanvakaajalla, mutta eipä siitä oikein mitään tullut, paitsi inspiraatiota:

(ISO 3200, 1/20 s f/4.0 käsivaralta IS:llä, ei muuta säätöä kuin vähän cropattu mustaa pois reunoilta ja skaalattu pienemmäksi)

Tuo yksi kuva oli sen verran vakuuttava, että palasin parin päivän kuluttua jalustan kanssa kuvaamaan noita jäitä ihan erikseen. Paikka oli melko haastava kuvauskohde, sillä kameralla oli vaikeuksia tarkentaa muualle paitsi kirkkaimmin valaistuihin jään reunoihin, ja kuvan rajaaminenkin oli lähinnä arvailua, koska itsekään ei nähnyt juuri mitään muuta. Ja jos sattui katsomaan suoraan tunnelin suuaukkoon, hämäränäkö heikkeni entisestään, sillä harmaan pilvinen päivä oli tuolta luolasta katsottuna häikäisevän kirkas.