hiidenkonttibeta

Valmistuin insinööriksi vuonna 1999, eli kymmenen vuotta sitten, ja pääsin silloin heti töihin firmaan, jossa olin jo opiskeluaikana harjoittelijana. Hommat olivat (pääasiassa) oikein mielenkiintoisia, ja työporukka oli loistava, mutta (varmaan lähinnä IT-alan yleisen epästabiilin tilanteen vuoksi) työympäristön alkuvuosien jännien juttujen tekemisen into ja “leppoisa” tekemisen meininki vähitellen katosi ja puuha alkoi viime vuosina tuntua ihan oikealta työltä. Yhä useampi (saman firman tai yleensä IT-alan työntekijä) sanoi joko leikillään tai tosissaan että “voisi tehdä jotain ihan muuta”, ja minustakin oli alkanut tuntua samalta: uusien tekniikoiden ja mielenkiintoisten tuotteiden tekemisen sijaan osakkeenomistajien tyytyväisenä pitäminen tuntui firman tärkeimmältä tehtävältä, ja sen saavuttamiseksi asetetut tavoitteet liikkuivat usein jossain omissa sfääreissään.

Keväällä 2009 firma sitten tarjosi mahdollisuuden siirtyä uusien haasteiden pariin – jonnekin ihan muualle. Kun minulla oli lisäksi tiettyjä intressejä muuttaa Oulusta Helsinkiin, päätin ottaa haasteen vastaan ja kokeilla että miltä tuntuisi lähteä uudestaan opiskelemaan.

Vaan mitä? Tietojenkäsittelytiede olisi tietenkin yksi vaihtoehto, mutta eihän se olisi “jotain ihan muuta”. Pohdin, pähkäilin, ja selailin yliopiston opinto-opasta ja hakusivuja. Luonnontieteet viehättivät, mutta matematiikan ja fysiikan opiskeluistanikin oli jo sen verran aikaa että en millään ehtisi uudelleenopiskella niitä niin hyvin että pärjäisin pääsykokeissa. Lopulta löysin tieteenalan jossa palaset loksahtivat kohdilleen.

Geologia. Hyvin konkreettinen luonnontiede – Maapallollahan osapuilleen kaikki, mikä ei ole eläin- tai kasvikuntaa tai ihmisen rakentamaa on geologiaa, ja sitä on aika paljon. Varmasti se on ainakin maanläheisempi ala (heh heh). Minua on viime vuosina myös alkanut kiinnostaa Maapallon (tai yleisemmin planeettojen) toiminta (alun perin lähinnä scifistisistä syistä) ja jostain syystä myös kivet, joita olen välillä Tervolan kivirakkaisilla vaaroilla kulkiessa käännellyt, paloitellut ja kummastellut. (Pohdiskeluvaiheessa luin myös Jules Vernen Matka maan keskipisteeseen, joka onkin ainoa geologia-aiheinen scifi-kirja jonka tiedän). Geologian alalla on myös ilmeisen paljon hommia joissa ei tarvitse istua konttorissa kaikkia päiviä, joka tuon 10+ vuoden konttorityön jälkeen kuulostaa houkuttelevalta. Kun lisäksi pääsyvaatimukset näyttivät siltä että sinne olisi mahdollista jopa päästä (kaksi pääsykoekirjaa, ei mat/fys tehtäviä), täyttelin hakemuksen ja luin pari-kolme viikkoa jokseenkin ahkerasti pääsykoekirjoja. Pistin hakulomakkeeseen vielä kakkosvaihtoehdoksi tietojenkäsittelytieteen. Kävin kokeissa, joista jäi epätietoinen olo – geologiassa tekstiä tuli, mutta tuliko tarpeeksi? Tietojenkäsittelyn kokeessa oli mielenkiintoisia tehtäviä, mutta aika loppui kesken.

Japanissa ollessani sain tiedon että pääsin sisään, vieläpä juuri geologiaan. Elokuu menikin sitten lähinnä Helsinkiin muuttoa valmistellessa, ja nyt olen ihmetellyt yliopistomaailmaa kolmisen viikkoa. Nämä uudet haasteet ovat vielä ihan tuoreita.