hiidenkonttibeta

Matkan varrella näkyi tietenkin paljon ihmisiä, ja joidenkin tekemiset tai olemus jäivät mieleen. Muutamia satunnaisia havaintoja:

Korean jonkin metroaseman käytävällä söpöjä pieniä pörröisiä pupuja kauppaava täti. Pyöreänaamaisen miehen muikea ilme kun hän päätti lähes tyhjässä risteyksessä hurauttaa skootterilla päin punaisia. Korealainen tyttö joka ujon varovaisesti osoitti sormella oikeaa ovea, kun olin loppuunkävelleenä ja väsyneenä jonottamassa metrossa poisjääntiä väärän puolen ovella. Katusoittajien lähes totaalinen puuttuminen molemmista maista. Jonkin japanilaisen kaupan hyperaktiivinen kassapoika joka höpötti taukoamatta ja kolautti melkein otsansa pöytään kumartaessaan lopuksi (ostin sieltä sakset kynsien leikkomiseksi, heppu varmaan kyseli että pistetäänkö pakettiin vai saksitteko tässä?). Synttäribileet Warrior Celtissä, vakiokalustoon kuuluva vanhempi japanilainen setä jonka kanssa olin juttusilla antoi puolet saamastaan kakunpalasta. Ainoat rahan pummaajat: kierosilmäinen korealainen koulupukuinen tyttö joka tuli kysymään miten menee ja pyysi kolikkoa (lahjoitin kolehtiin 100 wonia), ja itsekseen höpöttävä vähän hämmentyneen oloinen setä Akihabarassa joka johdatti minut oikealle metrolinjalle parin sadan metrin päähän kun ihmettelin kartan kanssa että miten Asakusaan pääsee, “I’m so poor, it’s so hot, please give me some money for drink”. Japanilaiset jotka yrittivät vaipua uneen tai ainakin jonkinlaiseen horrokseen aina kun oli pieninkään hetki aikaa: metrossa, tai vaikka seisaallaan liikennevaloissa. Fuji-vuorella kanadalainen joka halusi päästä koskettamaan lunta. Miten Koreassa saattoi kulkea pitkäänkin kaduilla ja metroissa näkemättä ketään muuta ei-aasialaista. Muutama ehkä yläasteikäinen tyttö, jotka olivat varmaan koulun retkellä, halusivat Kegonin vesiputouksen ja itsensä lisäksi kuvaan myös juuri > 5 km lenkin lähimäillä kulkeneen vähän auringossa kärähtäneen ulkomaanoudokin. Rautatieasemalla työskennellyt mies joka näytti tärkeän näköisenä virkapuku päällä laskevan laiturilta löytyviä roskakoreja. Akihabarassa maid-asuinen tyttö joka kokoili itseään selvästi kyllästyneenä ja väsyneenä jaksaakseen vielä jakaa mainoslehdyköitä ylipirteää näytellen. Walesilainen matkaaja jonka sormet syyhysivät päästä piirtämään Wales pubin seinällä olevaan UK:n karttaan jossa oli Englanti, Skotlanti ja Pohjois-Irlanti muttei Walesia. Kumartavatko junien kärrymyyjät ja konduktöörit lähtiessään tyhjästä vaunusta? Togakushin omikuji-ennustuksia ja amuletteja myynyt pappi joka hätisti meidät istuskelijat pois portailtaan velttoilemasta. Erään yakitoria tarjoavan izakayan tarjoilijatyttö joka huusi irasshaimasensa niin kovaa että muiden huudot jäivät kevyesti jalkoihin.

Näin pikaisesti Korean parin suurimman kaupungin keskustat, ja Japanista vilauksen Tokiosta ja muutaman turistikohteen. 3 viikkoa kului todella nopeasti, ja maissa olisi nähtävää vaikka kuinka.

Lisäsin tänään myös aikaisempiin matkakertomuksiin niistä puuttuneet kuvat.