hiidenkonttibeta

Eilen olin eksyksissa monessa Tokion kaupunginosassa. Vielakin pystyn johdattamaan itseni harhaan ajattelemalla etta “kylla tuo katu on ihan varmasti oikopolku pisteesta A pisteeseen B ettei tarvitse kiertaa tuolta kaukaa pisteen C kautta”. Hyvalla tuurilla sen oikopolun kautta ei ole aivan tolkuttoman paljon pitempi matka, mutta aikaa menee kun yrittaa selvittaa etta missa sita nyt ollaan.

Kuljeksin Uenon puistossa, huomasin etta puiston isossa vihreassa lammikossa elaa karppien lisaksi myos semmoisia 20-30 cm pitkia kilpikonnia.

Sitten etsin metropysakin ja lahdin suunnistamaan kohti Hongoa, milta seudulta loytyy yksi Tokion yliopiston kampus. Halusin kayda kurkkaamassa sita kun paikka on ollut esilla animessa/mangassa (tosin en tieda mika kampus). Eksyilin aikani ja kysyin japaniksi suuntaa poliisilta joka antoi tasmalliset ohjeet japaniksi ja hipsin suuntaan jota oletin hanen tarkoittaneen ja loytyihan se lopulta. Vanhoja kivitaloja, kiva puisto.

Eksyilin myos Ginzassa, Akihabarassa ja Asakusassa, kun yritin tehda muutamia pikku ostoksia. Akihabarassa olisi tolkuton maara kaikkea hienoa pikku kraasaa, mutta en loytanyt paria juttua joita etsin.

Tana aamuna hurautin metrolla Tsukijiin, Tokion kalatorille. Paasin todistamaan lievaa ihmisten metrovaunuun tunkemista kun olin aamuruuhkan aikaan liikkeella. Junia kulkia varmaan alle minuutin valein ja useimpien vaunujen ikkunoissa nakyi niita vasten littaantuneita ihmisia. Ihmettelin aikani kalatoria ja etsin sitten sen lahistolta sushi-paikan ja soin siella tukevahkon sushi-annoksen aamupalaksi.

Tsukijista jatkoin Tokion nahtavyyksien katselua ja suuntasin keisarin palatsille. Palatsin viereisessa metron uloskaynnista asui parikymmenta koditonta joista aika monet viettivat aamua lueskelemalla mangaa. Ihastelin palatsin ympariston hienoja mantyja ja nurmikoita (joilla telttailu oli yllattaen kielletty) ja kavaisin puutarhassa.

Sitten jatkoin matkaa kartasta loytamaani miekkamuseoon. Sinne oli aika hankala paasta. Tokion raideliikennesysteemi rasitti jalleen, hoksasin etta on kolmaskin firma joka hoitaa hommaa, ja tuo museo oli niiden reitin varrella. Ja jottei homma ole liian helppo, linjojen nimeaminen on viela jarkatty niin fiksusti etta on “keio line” ja “keyoo line”, joista toista ajaa eri firma. Jolla on tuosta reitista viela erikseen “uusi versio”, jonka varrelta tuo asema loytyi. Kun sinne lopulta paasin, kartasta ei ollut muuta hyotya kuin etta sita pystyi nayttamaan ihmisille ja kysymaan etta missa tuo paikka on? Joku neuvoi ensin pari korttelia vaaraan suuntaan, seuraava takaisin sinne missa ensimmaisen kerran olin hukassa, ja lopulta joku kavelytti minua muutaman korttelin verran ja neuvoi etta tuonne sitten suoraan, ja sielta se muutaman mutkan takaa lopulta loytyi. Ei kovin iso museo, mutta vaikuttavan nakoisia teria ja todella taidokkaita koristeita (varsinkin menukit). Oli tachi-, katana- ja tanto-kokoisia miekkoja, vanhimmat jostain 1200-1300 luvulta.

Tuolta jatkoin Tokyo Towerille, joka ei ole enaa Tokion korkein nakoalapaikka, mutta kuuluisin. Ilma onneksi selkiytyi tuohon mennessa vahan, aamummalla korkeimpien talojen ylimpia kerroksiakaan ei nakynyt. Katselin hetken maisemia ja sitten ryntasin kaymaan hotellilla ennen kuin lahdin tapaamaan tokiolaista tuttuani.

Huomenna taytyy jatkaa matkaa Nagoyaan. Nyt taytyy yrittaa saada Tokiosta ostamani kamat pakattua reppuun…