hiidenkonttibeta

Busanissa ei ollut paljoakaan mainittavia nahtavyyksia (monet mielenkiintoiset olivat Beomeosanin temppelin lahistolla enka jaksanut raahautua sinne enaa uudestaan) joten menin katsomaan kuuluisaa kalatoria. Ja olihan se iso, ja siella oli paljon otuksia joita en tunnistanut edes tasolla “kala”, “simpukka” tai “mustekala” – kaikenlaisia outoja matoja, moykkyja ja limanuljaskoita.

Nalan yllattaessa palasin tuon torin laheisyyteen etsimaan ruokaa ja jonkin ravintolan tati havaitsi pallo hukassa haahuilevan turistin ja tuli tyrkyttamaan “sashimi, sashimi?“. Alunperin olin kylla ajatellut kypsennettya kalaa, mutta totesin sitten etta kai se on tamakin kokeiltava ja hipsin sisaan.

Tarjoilija ei puhunut enempaa englantia kuin tuo sisaanheittajakaan, joten sashimi-linjalla mentiin. Poytaan tuli ensin alkupaloina kasviksia, jotain levaa, kulhollinen isoilta nokkosenlehdilta nayttavia lehtia ja jotain kotilo-otuksia, varmaan jonkin sortin simpukoita. Vahan ajan kuluttua tuli itse sashimi, eli lautasellinen raakoja kalansiivuja. Tarjoilija seurasi ilmeisesti sivusta haparointiani (dippailin vain kalaa wasabiin ja tuli sitten nayttamaan etta tarkoitus on kaaria soijaan ja wasabiin tai purkista loytyvaan punaiseen soosiin dipattu kalanpala salaatin kanssa sellaiseen kammenen kokoiseen lehteen ja sitten tunkea koko nyytti suuhun. Myohemmin sain viela kokonaisena grillatun kalan joka piti syoda lusikalla. Kavin taydentamassa aterian nauttimalla jalkiruoaksi laheisessa puistossa automaattikahvin.

Syomisen jalkeen kavin harhailemassa parilla ostoskadulla ja maanalaisissa ostoskaytavissa, joissa vasta alkoi tajuta miten naurettavan paljon pikku puoteja taalla on. Kadun alla kulkevassa tunnelissa naytti etta kahta puolta vieri vieressa kauppoja olevan tunnelin paa katoaa horisontin taakse. Ja vieressa meni toinen samanlainen tunneli. Maan pinnalla on lisaksi korttelikaupalla kauppoja/ravintoloita, eika se viela riita, vaan kummallakin puolella katua on viela vahintaan yksi rivi telttakojuja.

Yksi mielenkiintoinen ilmio on myos se, etta jos on kuljeksiessaan kyllainen, kaikenlaisia tikkuun tungettuja herkkuja kauppaavia kojuja on vaivaksi saakka. Mutta annas olla, jos tekisi mieli haukata jotain pienta ja friteerattua, niin niita ei loyda enaa mistaan.

Kavin postissa lahettamassa itselleni vahaiset ostokseni repusta tilaa viemasta. Keksin pistaa mukaan myos tayden muistikortin. Saas nahda naenko Soulin kuviani enaa ikina.

Illalla kavin matkaoppaan kehumassa kylpylassa. Hieno paikka se olikin, ei tosiaankaan mitaan liukumakia vaan tyylikas ja vakavasti otettava, suuri osa altaista ja lattiasta oli paallystetty luonnonkivin ja muutenkin se oli asiallinen. Siella oli useita erilampoisia altaita, kolme saunaa (52-asteinen turkkilaistyyppinen sauna, jossa oli kaakeliset “lauteet”, jotka tuntuivat valittomasti huonolta ratkaisulta, 26-asteinen sauna jota en vaivautunut edes kokeilemaan, ja 80-90 asteinen, joka oli varsin onnistunut, ja varustettu televisiolla), ja ensimmainen kokemani oikeasti kunnollinen hierova suihku: lahes ranteen vahvuinen vesivana tuli suoraan alas jostain kolmesta metrista paineella joka tosiaan jo tuntui tekevankin jotain.

Tanaan piti myos pyykata, heitimme hostellin australialaisen asukin kanssa kaikki pyykkimme kerralla koneeseen ja hain majatalonpitajan pistamaan koneen paalle, koska korealaiset napit nayttivat hiukan hammentavilta.