hiidenkonttibeta

Toissailtana loysin Uenosta hienon lankkaribaarin nimelta Warrior Celt. Pikkuinen paikka, paljon ihmisia (suurin osa toki japanilaisia), joku paikallinen(?) blues-bandi soittamassa – vain kitaristi/vokalisti ja basisti, valilla joku kavi vahan huuliharppuilemassa.

Eilen aamupaivalla kavin Uenon puistossa, oli kuuma ja ostin automaatista syvajaadytetyn jaatelon. Istuin puun alla jollain kivipaadella testaamassa onko hampaat vai jaatelo kovempaa kun joku seta tuli juttelemaan. Han oli sen verran repalaisen nakoinen ja oloinen etta luulen etta han asui puistossa – siella asuu aika paljon kodittomia. Mies puhui hyvin englantia ja tekikin sita kaiken aikaa ja paljon, pysahtyi valilla vain kysymaan minulta jotain ja jatkoi sitten monologiaan joka liittyi lahinna siihen miten nuoret on nykyisin erilaisia, paljon lansimaisia vaikutteita ottaneita, ja miten huono juttu on etta ihmiset eivat enaa paljoa juttele keskenaan. Valilla koitin ohjailla tarinaa johonkin suuntaan valikysymyksilla. Istuttiin siina aika pitkaan, miekkosella ihan mielenkiintoista kerrottavaa, mutta lopulta tarina aina kaartui tuohon hanen mieltaan painavaan asiaan. Valilla han nousi ylos ja alkoi kivittaa lahistolle laskeutunutta korppia, korpit ovat ovelia pirulaisia jotka ovat valilla hyokanneet kimppuunkin, kuulemma.

Iltapaivalla ajelin junalla Yokohamaan tapaamaan siella asuvaa kaveriani. Kavimme syomassa okonomiyakia, ja Landmark Towerissa pimean tultua katselemassa Yokohaman valomerta ylhaalta kasin.

Tanaan yritin kayda Harajukussa katsomassa cosplayaajia ja muuta menoa Yoyogi-puistossa. Cosplayaajia ei nakynyt. Olin ehka paikalla vaaraan aikaan, tai sitten nyt ei ole cosplay-sesonki? Kauempaa puistosta loytyi lava, jossa esiintyi useampiakin bandeja, ja vieressa oli ulkoilmakirppis. Lopulta loysin myos puiston laidalle tulleet rockabilly-hemmot, mutta he ehtivat lahinna purkaa aanentoistolaitteensa vaaleanpunaisesta amerikanraudastaan pihalle kun alkoi sataa. Puolisen tuntia sateen loppumista odoteltuaan he kyllastyivat ja pakkasivat kamat takaisin autoon. Ehka cosplayaajat osaavat lukea saatiedotuksia?

Loppupaivan onkin satanut. Kiertelin vahan Akihabaraa kun se oli Yamanoten reitin varrella matkalla takaisin Uenoon, mutta aika ankeaa tuolla kadulla on sateessa harhailla.

Tokion raideliikenne ei ole kylla yhta mallikkaasti hoidettu kuin monessa muussa kaupungissa. Syy tahan on se, etta taalla on kaksi eri firmaa jotka hoitavat hommaa. Molemmilla on omat reittikarttansa ja asemansa. Kun menee metroasemalle, ja loytaa sielta lopulta reittikartan, ja vertailee sita aikansa turistikarttaan, oivaltaa lopulta, etta syy siihen miksi tietyn kohteen lahistolla olevaa pysakkia ei millaan loyda reittikartasta on se, etta kyseinen firma ei sinne aja. Sitten pitaa loytaa jostain lahistolta sen toisen firman asema, ja aloittaa reittikartan haku ja parserointi uudestaan. Ja reitithan tietenkin kerrotaan ilmoittamalla etta pysakki on vaikka Hibiya-reitilla. Kaikkihan sen tietaa kumman firman ajama se on…