hiidenkonttibeta

Hyppäsin aamulla Busanissa Kobee-pikalautalle joka ajaa hurautti Fukuokaan, Japaniin. Matka kesti kolmisen tuntia. Tullin täti ihmetteli että onko mulla oikeasti noin vähän matkatavaroita, mutta hänpä ei kokeillut paljonko tuo reppu painaa – mitä kummaa olen pakannut sinne? Paitsi 1000-sivuisen matkaoppaan…

Vaihdoin loput wonit jeneiksi ja hyppäsin satamassa ensimmäiseen paikalle ajaneeseen bussiin koska kaikki muutkin valitsivat sen. Onneksi se ajoi oikeaan paikkaan, eli sinne mistä piti turisti-infon löytyä, mutta sinne oli niin heikot opasteet että piti tovi harhailla ja kysellä suuntaa. Infon tyttö varasi mulle huoneen pyytämästäni paikasta ja piirsi karttaan kulkuohjeet, “jossain tuolla alueella sen pitäisi olla”, ja se löytyikin helposti ja vaikuttaa oikein hyvältä. Täällä oli +30C mutta ilmastointilaite auttaa.

Kävin syömässä telttakojussa tonkotsu-raamenia (olin etsimässä udonia, mutta minut on näköjään helppo houkutella muuttamaan suunnitelmia nälkäisenä) ja lähdin harhailemaan alueelle jossa oli useita vanhoja temppeleitä.

Tuolta poistuessa eksyin, mutta löysin metroaseman ja siirsin paikallisen eksymiskoordinaatistoni origon toiseen kaupunginosaan. Olin päättänyt mennä yhteen isoon puistoon ja eräs ystävällinen täti johdatti minut melkein kädestä taluttamalla oikealle kadulle jota tarpoen sinne piti ennen pitkää päästä. Metrojen ulostulojen numeroinnissa Korea vie kyllä voiton, on aika huono idea että on kaksi samannumeroista uloskäyntiä eri puolilla katua, vieläpä tyyliin risteyksien kulmista löytyvät 12a, 12a, 12b ja 12b.

Muuten retki meni hyvin, mutta kun pääsin perille olikin jo ihan pimeää eikä puistossa nähnyt mitään.

Lyhyen kokemukseni perusteella japanilaiset tulevat auttamaan eksynyttä kalpeanaamaa herkemmin kuin korealaiset. Ja turisti on varmaan jo oletusarvoisesti eksyksissä.