hiidenkonttibeta

Eilen aamupaivalla hyppasin junaan ja hurautin tanne Korean kaakkoisrannikolle Busaniin. KTX-juna kulki hyvilla rataosuuksilla noin 300 km/h. Matkalla sai ihailla maalaismaisemia ja lukematonta maaraa sopoja pikku vuoria. Tuota vauhtia kulkeva juna ei juurikaan aja ylos ja alas makia, joten aina valilla vietettiin aikaa vuorien sisalla. Juna oli taynna, mutta kukaan ei tuntunut tarkistavan lippuja.

Perille paastyani hipsin majapaikkaan (edellisen paikan respasta varasivat mulle huoneen tanne), jatin repun ja lahdin metrolla kohti Beomeosan (tai sinne pain) temppelia, joka on LP:n mukaan Busanin hienoin nahtavyys. Soulin T-Money -kortti kay taallakin metrossa ja busseissa maksuvalineena, mutta sita ei voi ladata Busanin asemien automaateista vaan pitaa etsia kauppa jossa on latauslaite. Matka Beomeosaan kesti puolisen tuntia, yhta linjaa pitkin.

Temppelialue oli kylla hieno, vuorenlaidalla metsan keskella. Siella oli tarjolla myos “temple stay”-majoitusta, eli voisi viettaa yon siella ja herata puoli neljalta munkkien kanssa aamuseremonioihin. Paikka on siis aktiivisesti kaytossa, vaikka onkin melkoinen turistikohde.

Takaisin metroasemalla alkoi olla nalka, ja huomasin kartasta jonkin “eating districtin” johon menin harhailemaan, mutta en joko loytanyt oikeaa paikkaa tai sitten se ei ollut muuten vain kovin kaksinen. Kavin sitten syomassa bibimbapin jossain pikapaikassa.

Tuolta ajoin metrolla Seomyeoniin, joka lienee Busanin aktiivisin alue. Siella on hullu maara kauppoja ja muuta ostoskatumeininkia. Harhailin siella hetken pimean tultua neonvaloisia katuja ja pistaydyin parilla tuopillisella Fuzzy Navelissa ennen kuin lahdin takaisin.

Hostellin metropysakilla tormasin kadulla haahuileviin ihmisiin joilla oli paalla pyjamat ja mukana rullilla kulkeva tippapussiteline. Hetken ihmettelyn jalkeen oivalsin etta kyseessa ei ollutkaan busanilaisten tapa viettaa erityisen rentoa iltaa vaan metropysakin vieressa oli sairaala.