Talvea
Pari viikkoa sitten satoi ihan reilusti lunta näillekin seuduille, ja kun tällä viikolla on lisäksi ollut yli -20℃ pakkasia, täällä on tuntunut jo ihan talvimaiselta.
Tuo kovempi pakkanen toi puihin mukavannäköisen kuurakuorrutuksen, joten oli poljettava tiistaina töiden jälkeen Hietasaareen kuvaamaan. Ehdin olla siellä hetken ennen hämärää, siihen mennessä oli kyllä jo olokin hiukan viileä ja parta yhtä kuurassa kuin puutkin.
Tuolloin oli myös torilla lumiveistosten tekijöitä. Niitä ei ole tehty kauhean montaa ja nekin vähät näyttivät siltä että pakkanen on vähän lievittänyt suurinta viimeistelyintoa.
Daodejing-suomennokset
Tuota aiemmin mainitsemaani Lännen matkaa lukiessa kävi lähes välttämättömäksi selvittää vähän buddhalaisuuden ja taolaisuuden perusteita. Taolaisuuteen tutustuessa törmää ensimmäisenä sen keskeisimpään teokseen Daodejing.
道德經, eli nykyisin käytössä olevalla pinyin-latinisoinnilla Daodejing, vanhemman Wade-Giles -latinisoinnin mukaan Tao te ching (jälkimmäinen muoto yleensä suomeksi Tao-te-king) on noin vuodelta 300 eaa, ja sen kirjoittajaksi nimetään 老子 (pinyin: Laozi, Wade-Giles: Lao tzu, suomeksi usein Laotse; myös itse kirjaa kutsutaan toisinaan nimellä Laozi/Lao tzu), eli “Vanha mestari”, jonka eräs legenda kertoo syntyneen 604 eaa, eli eläneen Kungfutsen aikoihin. Historiantutkijat eivät pidä Laozia Daodejingin suoranaisena kirjoittajana.
Tekstistä on säilynyt useita vanhoja versioita. Viimeisimmät löydökset ovat vuonna 1973 Mawangduista vuodelta 168 eaa peräisin olevasta haudasta löytynyt versio ja 1993 löytyi vanhin, noin vuodelta 300 eaa oleva versio. Kirja on jaettu kahteen osaan: ensimmäinen on Tao (historiallisista syistä käytetään useimmiten tätä Wade-Gilesin latinisointia) eli Tie, ja toinen on Te, eli Hyve. Joissain versioissa osat ovat toisessa järjestyksessä. Osissa on yhteensä 81 lukua. Jos haluaa lukea Daodejingin, eikä osaa lukea muinaiskiinaa, voi joko ottaa ensimmäisen vastaantulevan käännöksen tai sitten päättää lukea parhaan käännöksen.
Jälkimmäiseen vaihtoehtoon päätyvä huomaa pian että parasta tai tarkinta käännöstä on hankala määrittää. Jos 500 vuotta vanhan Lännen matkan käännöksissä on vähän eroja, niin entäs sitten noin 2300 vuotta vanhan Daodejingin? Vertailun vuoksi, Suomessa ei Daodejingin kirjoittamisen aikoihin juurikaan julkaistu filosofisia teoksia, vaan täällä elettiin varhaista rautakautta ja suomen kirjakieli kehittyi 1800 vuotta myöhemmin. Noin pitkän ajan kuluessa kiinankin kirjakieli on muuttunut niin paljon etteivät edes kiinalaiset oppineet ole yksimielisiä Daodejingin joidenkin kohtien merkityksistä.
Tämä on ilmeisesti houkutteleva teksti kääntäjille, sillä käännöksiä riittää: esimerkiksi tällä sivulla on useita kieliä ja vertailumahdollisuus, toisaalla 76 eri englanninkielisestä käännöksestä ensimmäiset kappaleet, ja täällä on rinnakkain käännöksiä ja kiinankielinen versio. Osa kääntäjistä vieläpä luulee ymmärtävänsä Taon, ja kirjoittaa käännöksen sijaan tulkinnan, tai heillä on joku muu motivaatio kääntää se jonkin näkemyksen mukaan. Paras käännös voisi siis olla neutraalein käännös.
Suomenkielisistä käännöksistä en löytänyt vertailua, joten päätin huvikseni tehdä sellaisen, koska kaikki tietämäni versiot olivat helposti saatavilla viereisestä kirjastosta. Lainasin siis kaikki Daodejingin suomennokset. Niitä löytyy viisi, julkaisujärjestyksessä:
- Tao-te-king – kirjoittanut kiinalainen filosofi Lao-tse 7. vuosisadalla ekr.
-
- Mystica, 1925 (Biokustannus on julkaissut tästä näköispainoksen 2006, ISBN 952-5132-88-9)
- kääntäjä Pekka Ervast
- suomennettu “länsimaalaisten tulkintojen mukaan”
- kääntäjä on teosofi
- “Käsillä oleva käännös julkaistiin aikakauslehdessä Omatunto vuonna 1907 ja ilmestyy nyt kirjana jonkin verran korjatussa muodossa.”
- Tämä versio on luettavissa verkossa
- Lao-tse: Salaisuuksien tie (Tao-te-king)
-
- WSOY, 1963
- kääntäjä Toivo Koskikallio
- käännetty suomeksi kiinasta, varustettu selityksin
- kääntäjä on asunut pitkään Kiinassa lähetyssaarnaajana ja kääntänyt myös muita kiinalaisia teoksia, mm. Kung Fu-tsea
- Laotse: Dao De Jing, Salaisuuksien tie, Laotsen elämänviisautta
-
- WSOY, 1985, ISBN 951-0-12905-4
- kääntäjä Annikki Arponen
- käännetty suomeksi kiinasta, varustettu selityksin
- kääntäjä on ulkoministeriön Kiina-asioista vastaava lähetystöneuvos, joka on kirjoittanut lisäksi ainakin kiina-suomi sanakirjan
- Laotse: Tao te ching
-
- Tammi, 1986, ISBN 951-30-6439-5
- kääntäjä Pertti Nieminen
- käännetty suomeksi kiinasta
- “Käännökseni ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1956 antologiassa “Keskitie”.”
- “Tämä käännös perustuu Chen Ch’un kriittiseen tekstilaitokseen, jonka Wang Yün-wu on julkaissut Shanghaissa 1929; ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen olen vertaillut tekstiä lukuisiin muihin, joista mainittakoon mm. Jen Chi-yün Laotse chin-i, Yang Liu-ch’iaon Laotse i-hua sekä Wei Yüanin Laotse pen-i.”
- Nieminen ruonoilija ja opettanut kiinan kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja kääntänyt suomeksi varmaan parikymmentä kiinalaista teosta
- Laozi: De Dao Jing (perustuu Mawangduin teksteihin)
-
- Art House, 2001, ISBN 951-884-313-9
- kääntäjä Minna Maijala
- suomennettu englanninkielisestä käännöksestä: Robert G. Henricks, Lao-tzu: Te-Tao Ching. A New Translation Based on the Recently Discovered Ma-wang-tui Texts, 1989
- Henricks on uskontotieteen professori joka on tutkiskellut Mawangduin tekstejä 70-luvulta lähtien
Sitten vertailun vuoksi näytteet Tao-osion ensimmäisestä luvusta eri käännöksistä:
Ervast
Se nimi, joka voidaan mainita, ei ole Taon todellinen nimi.
Se Tao, joka oli ennen taivasta ja maata, on nimetön ei-olevainen. Nimellinen olevainen on kaikkien olioiden Äiti.
Sen tähden ihminen etsii ei-olevaisen Ensimmäistä Mysteeriota, kun olevainen näyttää hänelle, mitä ei-olevaisesta on syntynyt.
Olevainen ja ei-olevainen ovat yhtä kaikessa muussa kuin nimessä.
Tätä näennäisten vastakohtien samaisuutta minä nimitän Syvyydeksi, suureksi Pohjattomuudeksi, Kummastuksen Avonaiseksi Oveksi.
Koskikallio
Nimi, joka Taolle annetaan, ei vastaa ikuista nimeä.
Nimetön Tao on taivaan ja maan alku.
Nimellisenä olevaisena se on luomakunnan äiti.
Jonka sydän on tyhjä, ilman pyyteitä, hän voi katsahtaa Taon alkusalaisuuteen.
Jonka sydämessä on pyyteitä, hän näkee vain Taosta syntyneen luomakunnan ulkoiset ääret.
Olematon ja olevainen ovat alkuaan yksi ja sama. — Kun ne käyvät ilmeisiksi, niin niille annetaan eri nimet.
Yhteistä niille on salaperäisyys, mutta tälläkin on vielä syvempi salaisuutensa ja se on kaikkien salaisuuksien ovi.
Arponen
Nimi, joka voidaan mainita, ei ole muuttumaton nimi.
Nimettömästä saivat taivas ja maa alkunsa.
Se, jolla on nimi, on kaikkien kymmenien tuhansien asioitten äiti ja ylläpitäjä.
Totisesti, vain vapautumalla haluista voi päästä näkemään salatut totuudet.
Se, joka ei ole vapautunut haluista, näkee vain niitten ilmennyksen.
Nämä kaksi asiaa ovat lähtöisin samasta, mutta niillä on eri nimi.
Sitä, että niillä on sama lähtökohta, voidaan kutsua mysteeriksi,
mysteerien mysteeriksi,
portiksi salattuihin totuuksiin.
Nieminen
Nimi, joka voidaan määritellä, ei ole muuttumaton nimi.
Nimettömästä taivas ja maa syntyvät,
nimeäminen on kymmenentuhannen olion äiti.
Totisesti, alati himoton näkee salaisuuden;
se, jolla on aina pyyteitä, näkee ulkonaiset tulokset.
Näiden kahden synty on sama,
mysteerien mysteeriksi,
kaikkien salaisuuksien oveksi.
Maijala
nimi joka voidaan nimetä, ei ole muuttumaton nimi.
Nimetön on kymmenen tuhannen olennon alku,
nimetty on kymmenen tuhannen olion Äiti.
Nämä kaksi ilmenevät yhdessä,
niillä on eri nimet, mutta kuitenkin niitä kutsutaan samaksi.
Se, mikä on vielä perustavanlaatuisempaa kuin perustavanlaatuinen —
Kaiken herkkyyden porttikäytävä.