hiidenkonttibeta

Sain juuri luetuksi yhden Kiinan kirjallisuuden klassikon, joka tunnetaan englanniksi nimillä Monkey ja The Journey to the West. Suomenkielinen Wikipedia kääntää sen kirjaimellisesti nimelle Lännenmatkan muistelmat.

Huotarin & Seppälän Kiinan kulttuuri kertoo kirjasta näin:

1500-luvun lopulla kirjoitettiin yksi valloittavimmista puhekielisistä romaaneista, Xiyou ji, Lännen matka, joka pohjautuu väljästi buddhalaisen oppineen ja suutrien kiinantajan Xuanzangin Keski-Aasian kautta Intiaan suuntautuneeseen pyhiinvaellusmatkaan (629-645). Romaani perustuu tuon matkan ympärille kehittyneeseen tarina-aineistoon. Sen kirjoitti romaanimuotoon Wu Chengen (n. 1500-1582) Ming-kauden loppupuolella. Romaanissa kuvataan fiktiivisen Xuanzangin matkaa lukuisten fantastisten seikkailujen kautta Lännen paratiisiin, buddhalaiseen onnelaan. Matkatovereina hänellä oli outo seurue: mytologinen Apinakuningas Sun Wukong, Sikajumala Zhu Bajie ja Askeetti Sha Wujing.
Teos on uskonnollinen allegoria matkasta kohti valaistumista, ja se sisältää kiinalaisittain poikkeuksellisen runsaasti fantasia-ainesta. Se on myös erittäin humoristinen ja satiirinen kuvaus hieman yksinkertaisesta joskin hartaasta buddhalaismunkista, ja ennen muuta hänen pääapulaisestaan Apinakuninkaasta, joka seikkailee demonien ja paratiisien maailmoissa tihutöitään tehden kuin kotonaan. Anarkistisia taipumuksia omaava ja muotoaan alati muuttava maagisten temppujen mestari Apinakuningas on hyväntuulisessa ylimielisyydessään ja voittamattomuudessaan koko teoksen todellinen sankari.

Kirjassa on sata lukua, jotka Anthony C. Yun käännöksessä on jaettu neljään kirjaan, yhteensä 1873 sivua. Vanhan kiinankielisen tekstin kääntäminen ei käsittääkseni ole kovinkaan helppoa ja suoraviivaista – luin ensimmäisen osan verran toista käännöstä, ja Yun käännökseen siirtyessä ero oli melkoinen. En osaa sanoa kumpi oli parempi, ne olivat vain erilaisia, mm. päähenkilöiden nimet muuttuivat.

Jottei tämä kymmeniä sivuja alaviitteitä/selityksiä sisältävä teksti olisi liian kevyttä lukemista, kirjassa on lisäksi noin 700 eri mittoihin kirjoitettua runoa. Maisemien ja tunnelmien kuvaukset ovat runoina, samoin lukuisat taistelukuvaukset. Näin Apinakuningas taistelee naispuolista hirviötä vastaan:

Double swords flying that slash at the face;
A golden-hooped rod that aims at the head.
One is a Heav’n-born ape with a mind-monkey frame;
One is an Earth-born spirit with a fair-girl form.
The two of them
Are full of hate;
Gladness breeds rancor, causing a mighty bout.
That one desires primal yang to be her mate;
This one fights pure yin to form the holy babe.
The upraised rod fills the sky with chilly fog;
The sword goes forth, the land roils with black dirt.
Because the elder’s
In quest of Buddha,
They strive bitterly, showing great power.
Water wars with fire to hurt the basic way;
Yin-yang cannot unite, each drifting free.
The two engage in such a lengthy brawl
That mountain and earth quake as forests sprawl.

Suurin osa teoksesta kertoo koettelemuksista joita he kohtaavat matkalla. Yleensä käy niin, että munkki (Tripitaka, T’ang monk) ja/tai nuoremmat oppilaat Zhu Bajie (Yun käännöksessä Pa-chieh, lempinimi “Idiootti”…) ja Sha Wujing (Sha Monk) joutuvat pulaan ja Apinakuninkaan (Pilgrim, The Great Sage Equaling Heaven (Apinakuninkaan itselleen hankkima titteli)) ongelmaksi jää pelastaa muut. Mukaan mahtuu varsin absurdeja tilanteita ja huumoria jolle saa hihitellä ääneen.

Vaikka Lännen matka on hiukan raskaanpuoleista luettavaa ja monet koettelemukset tuntuvat paikoitellen saman toistolta, on se sentään helpommin seurattava kuin yli sadan päähenkilön ja 2000 sivun Veden rajoilla (Water Margin, Outlaws of the Marsh, All Men Are Brothers) oli. Näiden lisäksi on kaksi suurta kiinalaista klassikkoa, joita en ole lukenut: Kolmen kuningaskunnan tarina ja Punaisen huoneen uni.

Tarina tunnetaan myös Japanissa, ja viittauksiin siihen törmää toisinaan animessa/mangassa – siitä on myös tehty molempiin medioihin erilaisia versioita. Wikipedia listaa useita sovituksia.

Eräs englanninkielinen käännös Journey to the Westistä on ladattavissa tästä.

Teatrialla oli torstaina hieno keikka, esiintymässä olivat reipasta rock’n'rollia veivaava Francine:

ja tanskalainen, hieman rockabilly-henkistä hevimpää rockia esittävä Volbeat:

Kuten kuvista näkyy, Francinella on sellainen erikoisuus että heidän basistinsa antaakin kyytiä läskibassolle normaalin sähköisen sijaan. Bändin tyylinäytettä voi käydä katsomassa tästä: King for a Day.

Suomessa listaykköseksi päässyt Volbeat sai aikaan sen että keikka oli loppuunmyyty ja Teatria olikin aivan täynnä. Volbeat oli sen verran hieno livebändinäkin että oli pakko vähän hyppiä biisien mukana, ja vokalistilla oli hauskoja välispiikkejä. Jos Volbeat on jäänyt kuulematta, niin tuosta pääsee tarkistamaan hitin Sad Man’s Tongue.