Elokuvateatteri Studio esitti eilen ohjelmaa nimellä “Elokuvan Avantgarde 2″. Se koostui viidestä Maya Derenin kokeellisesta lyhytelokuvasta:
Yllättävät siirtymät paikoista toisiin olivat ovelia. Viimeinen noista on reilu kymmenen minuuttia pitkä pätkä joka vaikuttaa kung-fu katalta; paikoin selkeämmin hengitysharjoitukselta, paikoin eri liikkeiden harjoittelulta.
Tänään olisi ollut vielä pari Derenin elokuvaa lisää, mutta jäivät nyt väliin.
Tänä viikonloppuna oli vuosittaiset Oulun päivät, ja PoRha järjesti jälleen junamatkoja lättähattujunalla:
Tällä kertaa pääsi vähän pidemmällekin kuin Toppilaan, eli lähikuntiin Liminkaan ja Muhokselle. Päätimme eilen käydä katsomassa miltä näyttää Muhos.
Matka kesti puolisen tuntia ja välillä pysähdyttiin Pikkaralassa. Kai siinä on ollut asema joskus? Perillä oli tunnin verran aikaa katsella Muhoksen nähtävyyksiä kevyessä vesisateessa. Löysimme taidegallerian, mutta totesimme ettemme ehdi syventyä siihen, joten jatkoimme katsomaan vähän matkan päästä löytyvää paikallista nähtävyyttä, Ponkilan museosiltaa.
Myöskin Ylivieskassa oli museosilta (Savisilta). Olen nyt nähnyt vähän ajan sisään pari kappaletta museosiltoja, ja epäilen, että täytyy olla erikseen kiinnostunut sillanrakennuksesta ennen kuin osaa arvostaa tällaisia 1900-luvun alkupuoliskon 70-90 metrisiä siltoja.
Tietyissä piireissä historiallisesti merkittävää Muhoksen ammattikoulua (jossa emme nyt ehtineet käydä) ja tätä siltaa lukuunottamatta siellä ei sitten näyttänyt enempää nähtävää olevankaan.
Tämän aamun Kaleva kertoi että susi hyökkäsi miehen kimppuun eilen iltapäivällä Muhoksen keskustan läheisyydessä. Mies juoksi pakoon kunnes löysi puunkarahkan jolla takoi sutta kalloon kunnes se luovutti. Selkeästi jännittävämpi paikkakunta kuin miltä päällepäin näyttää.
Oulun päivien ohjelmassa oli tänään vanhojen autojen kulkue:
jota osuimme katselemaan ihan vahingossa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Innostuin pari viikkoa sitten kuuntelemaan taas ahkerasti Onmyo-zata. Kojin-rasetsu (2002) ja Hoyoku-rindo (2003) ovat hienoja levyjä, mutta nälkä kasvaa syödessä, joten tilasin pari lisää ja CDJapanista saapui tänään paketti:
Nuo ovat Hyakki-ryoran (2000) ja Garyo-tensei (2005), eli sekä vanhempaa että uudempaa materiaalia. Lyhyen kuuntelun perusteella Hyakki-ryoran, bändin uran toinen pitkäsoitto, kuulostaa selkeästi varhaisemman kauden teokselta, esimerkiksi kitaristin sorminäppäryyden esittely on suuremmassa osassa kuin noilla myöhemmillä levyillä. Syntyi myös sellainen mielikuva, että Matatabi on molemmilla levyillä enemmän äänessä kuin noilla aiemmin omistamillani.
Harkitsen myös Live-DVD:n tilaamista, Onmyo-za on panostanut myös visuaaliseen ilmeeseen joten bändin keikka voisi olla viihdyttävää nähtävää. Viime vuonna ilmestynyt kokoelma on ensimmäinen levy joka julkaistiin myös Euroopassa, joten tuskinpa he tänne pohjolaan vääntäytyvät kovin pian kiertueellekaan. Wagashikabane (2005) vaikuttaa lupaavalta, sieltä löytyisi mm hieno poppikappale Orabinahai.
Bändin jäsenistä ainakin Matatabilla ja Kuronekolla on blogi (japaniksi, tietty). En ole ruostuneella japanintaidollani yrittänyt niitä tulkita, mutta Kuronekon blogi hauskuutti nimellään: “Nekomamma communication”. Nekohan on kissa japaniksi, ja Kuroneko tarkoittaa mustaa kissaa. Onkohan hän bändin jonkinlainen äitihahmo?
Piipahdimme viikonloppuna Lahdessa. Kaupunki vaikutti ihan kivalta – parissa divarissa oli melkoinen määrä kirjoja (toisesta löytyi Isaac Asimovin The Complete Stories vol 1, 25 Asimovin novellia), panimoravintolassa oli valikoima talon omia oluita, ja kaupungissa on mäkiä. Pohojanmaan tasaisen tylsyyden jälkeen se on plussaa, vaikka eiköhän ne alkaisi tuntua vähän muulta jos talven niitä poljeksisi loskassa ylös.
Lahdessa käytiin siksi, että Rajaton esiintyi siellä Lahden sinfoniaorkesterin kanssa laulaen Queenin kappaleita ja minut jotenkin huijattiin katsomaan tuota tapahtumaa.
Tunsin kyllä useampia biisejä kuin taannoisessa vastaavanlaisessa Abba-konsertissa, mutta jotenkin ne eivät tuntuneet yhtä onnistuneilta versioilta. Muutamassa kappaleessa oli ihan yritystä ja meininkiä, mutta monet tuntuivat aika turhilta.
Aamulla ei enää tarjennut polkea töihin sandaaleissa ja T-paidassa kuten viime viikolla (kauppatorin webbimittari näytti +7°C), jäätelökioskissa oli loppuunmyynti (kaikki maut euron/pallo) ja säätiedotus varoitteli loppuviikolle hallasta jopa näillä korkeuksilla – selviä merkkejä siitä että kesä on nyt loppu.
Toinen loman jälkeinen työpäivä takana. Aamulla herääminen on ankeaa, vaikka jostain syystä olen herännyt molempina aamuina hyvissä ajoin ennen herätyskelloa. Pyöräilyreittiä täytyy vähän muutella, koskapa joka puolella tehdään katu- tai muita rakennustöitä, uusimpana jäähallin vieressä jonkin toisen hallin rakennus jonka takia pyörätie on täynnä nostureita.
Sain äskettäin 4GB iPod Nanon, ja olen yrittänyt valikoida siihen täytettä. Olen koettanut saada mukaan vaihtelua, tietenkin kuuntelemieni suuntausten sisällä joten esim. tanssipopin osuus on melko tarkkaan nolla. Suunnilleen tältä sisältö näyttää nyt:
Ja tähän on hyvin helppo keksiä parannuksia: Maidenin kokoelman tilalle joitain 80-luvun levyistä, mukaan pari blues-levyä, ja Björkiä ja japanilaista heviä ja Ozric Tentaclesia ja Oldfieldiä .. ja sitten onkin tila lopussa ja täytyy keksiä mitä karsisi.
Ai niin, mukana on myös audiokirjana kaikki 25 jaksoa Radioteatterin Linnunradan käsikirja liftareille-esityksestä.
Piipahdimme tänäkin kesänä mökillä pohjoisessa. Menomatkalla, ennen Rovaniemeä, kohtasimme ukkoskuuron joka satoi vettä ja rakeita sellaisia määriä että odottelimme tien sivussa sen loppumista koska autosta ei juuri nähnyt ulos.
Perinteisellä pysähdyspaikalla Kaunispäällä ei satanut, vaikka sade näkyikin väijymässä jossain kaukana horisontissa. Siellä oli myös kulkuväline, jossa oli outoja viritelmiä – varatankkiko?
Tiellä hortoili tavallista enemmän poroja, ilmeisesti sääskiä paossa. Niitä olikin jonkin verran, ulkona ne eivät niinkään häirinneet (ellei sitten ollut kohdistamassa kameraa pikkutarkasti jossain metsän keskellä), mutta ne olivat löytäneet uuden sisäänkäynnin mökkiin, joten jouduimme nukkumaan rankisten alla sääskien inistessä verkon takana.
Järvessä tuntui olevan melkoisesti kalaa liikkeellä – laskimme yhden verkon ja aamulla siitä löytyi 11, suurin osa ahvenia, ja vielä kookkaita. Päätyivät fileeksi ja osan halstaroin rosvopaistia varten tehdyn nuotion äärellä.