hiidenkonttibeta

Kuvasin viime kesänä muutaman rullan verran mustavalkofilmiä, mutta en kehittänyt niitä silloin. Tällä viikolla viimein kaivoin filminkehityskamat esiin ja kävin niiden kimppuun. En ole kuvausharrastukseni aikana kovin paljoa mustavalkoisia tehnyt – 35mm filmien juokseva numerointi on 18:ssa, lisäksi muutama rullafilmi – joten jouduin aluksi vähän muistelemaan että kuinka kaikki tapahtuukaan. Mutta kun samalla viikolla kehitti useamman, ja kaikki tarvikkeet olivat jo käsillä eivätkä kaapin syövereissä, homma alkoi luistamaan. Toisen filmin käsittely tapahtui jo paljon näppärämmin (vaikka vaihdoin uuteen kehitteeseen), kolmannen ja neljännen kohdalla muistin jo litkujen sekoitussuhteetkin ulkoa.

Ensimmäinen oli rullallinen Agfa APX 400:aa, jonka kehitin vanhalla Rodinalilla (no, ei se ole kuin kymmenisen vuotta vanhaa, ja sehän säilyy tarinoiden mukaan lähes ikuisesti). Filmillä oli parin vuoden takaisiakin kuvia, otoksia 16mm Zenitarilla, ja epäonnistuminen: tuplasti valotettuja ruutuja. Se oli pari-kolme kertaa otettu keskeneräisenä pois kamerasta, ja jatkettu myöhemmin, mutta kirjanpito oli selvästi mennyt jossain vaiheessa pieleen. Tässä malliksi yksi kesäinen laajakulmaotos:

Toinen filmi oli myös APX 400:aa, mutta kuvattuna 1600:na. Kun etsin netistä tietoa kauanko tuota pitäisi liottaa Rodinalissa, suurin osa sivuista kertoi että “älä ihmeessä prässää APX 400:aa 1600:ksi”. Varsinkaan uusi versio filmistä ei tuota kestä. No, tämä oli kuitenkin vanhaa versiota. Kun jatkoin etsintää, löysin vielä sivuja, joissa kerrottiin että “jos olet jossain pakkotilanteessa joutunut kuvaamaan 1600:na, älä ainakaan Rodinalilla sitä kehitä”.

Marssin seuraavana päivänä Oulun Kuvaan ja kyselin Ilford DD-X kehitettä. Sitä saisi tilaamalla, mutta maksaa yli 50€ litran pullo. Myyjäkin piti sitä kalliina, joten tutkin mitä heillä on hyllyssä tarjolla, lueskelin niistä sitten netistä ja kävin hakemassa Kodak TMaxia. Ilfordin jauheet olisivat olleet selvästi halvempia, mutta neste tuntuu niiin paljon kätevämmältä.

The Massive Dev Chart kehottaa uittamaan 1600:ksi prässättyä APX 400:aa TMax 1+4:ssä varttitunnin verran. Alkoi olla jo kehitykseksi melkoista jumppaa kääntää purkkia Kodakin ohjeiden mukaan 7 kertaa puolen minuutin välein. Kun sain tuon filmin kuvat näkyviin, selvisi sekin että miten se oli APX 400:n wanha versio – alkupään kuvat olivat Tsekeistä, Kutna Horan luukirkosta, vuodelta 2001! Siellä olikin niin hämärää, että 400 herkkyys ei riittänyt. Filmin loppupuoliskon kuvasin viime kesänä palaneen voimalaitoksen syövereissä.

Kolmas oli Kodak TMax P3200:aa, jolle TMax-kehite sopiikin hyvin. Sen kuvasin lähes kokonaan voimalaitoksen pimeydessä, isoilla aukoilla. Toivottavasti siellä on syväterävyydeltään riittäviä kuvia. Pari ensimmäistä filmiä skannasin jo kokonaan, lopuilta kahdelta ensimmäisen 6-ruutuisen pätkän näytteeksi. Tässä P3200:

Ensin luulin, että kehitettäviä filmejä on kolme, mutta lauantaina oivalsin että filmi-EOSsissa oli vielä sisällä 24-ruutuinen Ilford HP5+, joka oli menossa ruudussa 19. Eipä muuta kuin kamera kainaloon ja pihalle, kun oli siitä harvinainen Oululainen joulukuinen päiväkin että taivas ei ollut pilvessä. Filmin alkupäästä löytyi otoksia loppukesältä:

Kaikki näytekuvat on tuotettu Vuescanin perus mustavalkoasetuksilla, ja niille on tehty GIMPissä pikainen rajaus, auto-levels sävynsäätö, skaalaus pienemmäksi ja terävöitys (joka tuo filmin rakeen esille). Eivät siis ole mitään lopullisia versioita.