hiidenkonttibeta

Innostuin pari viikkoa sitten kuuntelemaan taas ahkerasti Onmyo-zata. Kojin-rasetsu (2002) ja Hoyoku-rindo (2003) ovat hienoja levyjä, mutta nälkä kasvaa syödessä, joten tilasin pari lisää ja CDJapanista saapui tänään paketti:

Nuo ovat Hyakki-ryoran (2000) ja Garyo-tensei (2005), eli sekä vanhempaa että uudempaa materiaalia. Lyhyen kuuntelun perusteella Hyakki-ryoran, bändin uran toinen pitkäsoitto, kuulostaa selkeästi varhaisemman kauden teokselta, esimerkiksi kitaristin sorminäppäryyden esittely on suuremmassa osassa kuin noilla myöhemmillä levyillä. Syntyi myös sellainen mielikuva, että Matatabi on molemmilla levyillä enemmän äänessä kuin noilla aiemmin omistamillani.

Harkitsen myös Live-DVD:n tilaamista, Onmyo-za on panostanut myös visuaaliseen ilmeeseen joten bändin keikka voisi olla viihdyttävää nähtävää. Viime vuonna ilmestynyt kokoelma on ensimmäinen levy joka julkaistiin myös Euroopassa, joten tuskinpa he tänne pohjolaan vääntäytyvät kovin pian kiertueellekaan. Wagashikabane (2005) vaikuttaa lupaavalta, sieltä löytyisi mm hieno poppikappale Orabinahai.

Bändin jäsenistä ainakin Matatabilla ja Kuronekolla on blogi (japaniksi, tietty). En ole ruostuneella japanintaidollani yrittänyt niitä tulkita, mutta Kuronekon blogi hauskuutti nimellään: “Nekomamma communication”. Nekohan on kissa japaniksi, ja Kuroneko tarkoittaa mustaa kissaa. Onkohan hän bändin jonkinlainen äitihahmo?