hiidenkonttibeta

Lauantaina puoliltapäivin soolona esiintyvä Jarkko Martikainen lauloi elämästä, kuolemasta, ja rakkaudesta. Ja vähän myös sateesta, jolla hetkellä alkoi sataa kaatamalla.

Sade onneksi vähän hellitti iltapäivään (ja käytännössä loppui illaksi). Kuusisaaren paviljonkiin Swallow the Sunin doom-mörinää kuuntelemaan sai jonottaa hyvän tovin. Sisällä oli tunnelmallisen hämärää, joten kamerakaan ei nähnyt juuri mitään.

Tuon jälkeen kuuntelin hetken ruotsalaista The Hauntedia, joka oli aika energistä. PMMP:tä kuuntelemassa oli melkoinen määrä väkeä:

Kuvauspaikalta taaksepäin oli varmaan vielä enemmän porukkaa kuin tuossa edessä näkyy. Hipsimme pois ennen PMMP:n esityksen loppua jotta saimme hyvät paikat seuraavaan eli CMX:n esitykseen. CMX soitti biisejä kaikilta levyiltään, aloittaen Nahkaparturilla. Bändillä oli joku cowboy-pukuteema:

Lopuksi kuuntelin vielä black metal-pioneereja eli Celtic Frostia. Ugh!

Ihastelin viime viikolla Planet Terror-leffan lupaavaa julistetta, ja sain kuulla että se on itse asiassa jälkimmäinen osa Quentin Tarantinon ja Robert Rodriguezin leffakaksikosta. Jotenkin olin onnistunut olemaan huomioimatta että Tarantinoltakin on tullut juuri uusi leffa. Herrat ovat alunperin suunnitelleet elokuvat näytettäväksi peräkkäin, mutta koska jenkeissä ihmiset eivät olleet tajunneet tulleensa katsomaan kahta elokuvaa, oli suuri osa yleisöstä poistunut salista esityksen puolivälissä. Muualla maailmassa teatterit yrittävät sitten korjata sekä tämän ongelman että enemmän rahaa (vai maksoivatko jenkit kahdesta leffasta ja katsoivat vain yhden?), joten ne näytetään erillisinä elokuvina. Mutta tilannetta voi yrittää korjata:

Tarantinon Death Proof on vähemmän hektinen näistä kahdesta. Paljon dialogia, välillä vauhdikasta autolla kaahailua. Jotenkin yksinkertainen elokuva Tarantinoksi; ehkä hän tahtoi rentoutua ja tehdä nopeita autoja & kauniita naisia-tyyppisen elokuvan? Mutta ei tämä todellakaan tylsä ollut, aika kului nopeasti. Rodriguezin Planet Terror on .. tapahtumarikkaampi elokuva. Aivot narikkaan-tyyppistä splatteriviihdettä, erittäin hienosti toteutettuna. Tuo mieleen Evil Deadit (vaikka tästä puhutaan zombie-elokuvana, niin ei tässä ole zombieita, vaan ennemminkin jonkin sortin mutantteja). Gore-kammoisten tosin kannattaa jättää tämä väliin.

I’m passing time blogging while waiting for clouds to drift in front of the Sun to soften the light. Today I’m at the Oulu pet cemetery, yet again. And again it seems bigger than I remembered it was. The oldest part is pretty uninteresting by now – most of the stuff is either gone or weathered too much.

Yesterday I visited the old power station that burned, and wandered in deeper than ever before. Lots of interesting old metal. Didn’t have a tripod with me, tried to manage with ASA 1600 and 3200 films instead.

Kiertelin eilisen aamupäivän Lauttasaaren kallioista rantaa napsien jonkin verran kuvia. Paluumatkalla kohti keskustaa kävin Valokuvataiteen museossa katsomassa hienoa Helsinki School-näyttelyä.

Sitten kiertelin divareita etsien Raymond E. Feistin Magician: Masteria löytämättä sitä. Jatkoin etsintää tänään Kallion suunnassa, edelleen tuloksetta, mutta Pienestä leffakaupasta poimin mukaan lupaavan näköisen B-luokan sci-fi leffojen kokoelman Space Quest, jossa on 20 leffaa, 29 tuntia elokuvia joiden keskiarvosana imdbssä on varmaan vähän yli 3.

Illalla kävimme tervehtimässä Akateemisen edessä Harry Potteria jonottavaa tuttavaa, siellä oli joku iltapäivälehti haastattelemassa jonottajia.

Vierailin eilisen ja toissapäivän Turussa serkkuni luona. Ensin piipahdimme Naantalissa, sen jälkeen suuntasimme kohti Piikkiötä, josta piti löytyä Suomen vanhin tammi.

Tienvarressa oli viittakin kohti “Lyydikkälän tammi”-nimistä nähtävyyttä, ja parin “tammi”-viitoitetun risteyksen jälkeen tuo puuvanhus löytyikin hyvin hoidetun vanhan maalaistalon pihan vierestä. Se oli reilusti halki sisältä laho ja menettänyt latvansa, mutta sinnitteli yhä parin paksun oksansa voimin. Tuon puun vieressä oli toinenkin ihan kunnioitettavan kokoinen tammi.

Kävimme myös Kuusiston linnan raunioilla. Edellisellä kerralla joku vuosi sitten siellä satoi kaatamalla, nyt oli aurinkoista. Esittelin serkulleni geokätkennän ja etsimme raunioiden lähistöllä olleen kätkön. Seuraavana päivänä etsimme niitä Turusta lisää, serkkuni löysi hetkessä kätköt kun johdatin meidät GPS:n avulla lähistölle.

Kävimme lopuksi Ruissalossa kahvilla (ja syömässä noin 1/4 kg pullat kun paikan munkkirinkilät muka näyttivät liian isoilta).

Tämän päivän vietin lähinnä harhaillen ympäri Helsinkiä. Yritin löytää kuvattavaa mutta heikoin tuloksin. Shoppailin vähän: Fantasiapelien laajahkosta mangahyllystä tarttui mukaan Sorcerer Hunters #1 ja Lady Snowblood #1; eräästä divarista Tolkienin The Book of Lost Tales #1. Wayne’s iso kahvi on todella Iso.