hiidenkonttibeta

Sain kokeiltavakseni Nokian uuden ihmepuhelimen N95. Siinä on muutama selkeä etu esim N80:iin verraten:

• 5 megapikselin automaattitarkennuksella varustettu kamera (Carl Zeissin jollain leikkioptiikalla)
• kaapeliliitäntä on mini-USB eikä mikään onneton ihmeliitin
• vastaavasti kuulokeliitin on 3.5mm plugille eikä samalle ihmeliittimelle
• selkeästi isompi näyttö kuin N80:ssä
• sisäänrakennettu GPS

Napsin heti muutaman testikuvan sillä, ja kyllähän tuo N80:n peittoaa helpolla:

Siinä on ilmeisesti myös jonkinlainen sensori, jolla se tutkii missä asennossa puhelin on ja kääntelee sitten kuvia sen perusteella. Mutta se sensori ei ole ihan viisas, jos kapulaa “tilttaa” vähän vaakatasoa haastavampaan kulmaan, niin yleensä kuvat ovat heti joko ylösalaisin tai se tulkitsee ne pystykuviksi:

Siinä on myöskin makrokuvaustila, jossa se uhoaa tarkentavansa jopa 10cm läheisyydelle. Automaattitarkennuksen ilmaisin näyttää kyllä milloin se on onnistunut tarkentamaan, mutta koska sen seuraama alue kattaa ainakin neljänneksen kuvan pinta-alasta sen keskeltä, ei tällä päästä kovin pikkutarkkoihin tarkennuksiin ainakaan ohimennen kuvia napsiessa. Enemmän ajan kanssa värkäten onnistuu paremmin:

iSync ei tuota mallia vielä tunnista. Ja tätäkin vaivaa se sama järjenvastainen USB:n ja muistikortin yhteistoimimattomuus kuin edeltäjiään: jos N95:n kytkee USB:lla kiinni koneeseen ja kehottaa sitä leikkimään massamuistia niin se sulkee kaiken pääsyn muistikortille ja varoittelee että kortti voi vielä korruptoituakin toimimattomuutensa lisäksi. Huoh. Juuri sinne muistikortillehan minä haluaisin päästä kun siellä kaikki kuvat ja muu data on..

päivitys pari tuntia myöhemmin: Kappas, Nokia on julkaissut Macille iSync pluginin ja Media Transfer softan. Nyt iSync synkronoi, Nokia Media Transferia testasin vasta iTunesin kanssa ja kyllähän sillä biisit siirtyy. iPhoto ymmärtäisi sen myöskin, mutta saisikohan kuvat siirtymään ilman sitäkin jotenkin.. Ja massamuistitilakin toimii, se puhelimen herja tarkoittaakin että puhelin itse ei kykene käyttämään muistikorttia. Kun odottaa tarpeeksi kauan niin se ilmestyy USBin kytkennän jälkeen koneeseen näkyviin.

Kauppalehti (joka käsittääkseni pyrkii noudattamaan pääasiassa asialinjaa) “uutisoi” tänään näin:

Maataloustuottajat: P2P syö voittojamme

Elokuvatuottaja Universal syyttää elokuvia netissä laittomasti jakavia P2P-vertaisverkkoja USA:n maataloustuottajien tulojen vähentymisestä. Universal teki valituksen USA:n viestintäviranomaisille elokuvien laittomasta jakelusta.

Lakimiehet vetoavat siihen, että P2P-verkot alentavat maissin myyntiä. Universalin edustajan Rick Cottonin mukaan ihmiset eivät enää käy elokuvissa yhtä usein kuin ennen. Tämän vuoksi yhä harvempi ostaa popkornia, mikä laskee maataloustuottajien tuloja.

Voi että kuinka herttaista, valtava elokuvayhtiö on hyvää hyvyyttään määrännyt lakimiehensä ajamaan maanviljelijöiden etuja!

Tunnettu tosiseikkahan on, että tilastoja pystyy tulkitsemaan hyvinkin monella tavalla. Jos puuhaan päästetään lakimiehet, niin siitä riittääkin hupia – sivustakatsojille…

Kun tuota valoa näihin aikoihin riittää myöhään, tulin kuvanneeksi N80 kamerakännykällä ulkona joskus puolenyön jälkeen. Ihmissilmä näki siellä ihan hienosti, kännyn kenno taas ei, mutta vehje ei osannut valittaa että ei näe mitään, ja tulos on tällaista:

Parannuksena aiempien kännyjen karuihin EXIFfeihin tämän N80:n datasta löytyy jopa tiedot valotuksesta. Ensimmäisen kuvan valotusaika oli 1/15s herkkyydellä ISO 34 (!?!). Toinen kuva taas on 1/9s ja ISO 80. Polttovälihän tuossa on 4.7mm, aukko kiinteä f3.5 mutta kennon kokoa ei kerrota.

Eipä ole ihmekään että on tärisseen näköistä jälkeä tuommoisilla valotusajoilla, kun tuosta kapulasta ei saa edes kunnon otetta ja sen lisäksi sitä täytyy pitää käsi ojossa jotta pystyy LCD:ltä katsoen rajaamaan kuvan. Syy näihin valotusaikoihin taitaa olla se että kuvissa käytettiin salamaa, joka ei tietenkään oikeasti auttanut mitään. Asetuksista salamaa ei saa käännettyä oletusarvoisesti pois päältä, ja kameran käyttö on muutenkin jo niin hidasta ettei sitä juuri huvita alkaa valikon kautta säätämään.

Tein äsken pienen testin herkkyyden ja valotusaikojen rajojen selvittämiseksi. Kuvatessa (ilman salamaa) hyvin kirkasta kohdetta arvoiksi tulee 1/500s ja ISO 20. Hyvin hämärässä huoneessa (edelleen ilman salamaa) taas 1/8s ja ISO 250.

Kyllä tuon siis aika hämärässäkin pitäisi pärjätä, jos vain muistaa avonaisissa tiloissa vääntää salaman pois päältä. ISO 250 herkkyydellä kuvissa on tosin “lievää” kohinaa. Auto levels-säädön jälkeen tulos oli tällainen:

“Aurinko nousee 2:22 ja laskee 0:18. Päivän pituus on 21 h 56 min.”

Tänään on kesäpäivänseisaus, eli valon määrän kannalta keskikesä – lämpötilalla ei vain tunnu olevan juurikaan tekemistä tuon lähitähden taivaalla näkösällä viettämän ajan kanssa. Aamulla töihin lähtiessä mittari näyttää +10C joka ei juuri shortsi-sandaali-T-paita yhdistelmää kannusta käyttämään.

Hei-hei Aurinko! Me lähdetäänkin tästä taas.

Digikanava Yle Teema näytti kevään aikana hyvän kokoelman Werner Herzogin leffoja. Itse asiassa ostin viimein digiboxin paljolti siitä syystä että pääsin näkemään niitä. Talletin kaikki mitkä pystyin (Aguirren ikävä kyllä missasin) ja olen katsellut niitä silloin tällöin.

Tänään katsoin Cobra Verden (Herzog, 1987) – joka esitys olikin melkoinen pettymys, koska Teema näytti englanniksi dubatun version.

Miten joku julkeaa dubata Klaus Kinskin suorituksen päälle jonkin b-luokan ääninäyttelijän? En ole saksankielisellä ääniraidalla varustettua Cobra Verdeä katsonut, mutta Kinskin muiden roolien perusteella arvioin että esitys on aivan eri tasoa kuin tuo puolivillainen yritys. Jos Teema tieten tahtoen valitsi juuri tämän version, niin heille terveisiä: pieleen meni.

People often buy miniature Eiffel towers or figurines or something similar as souvenirs when travelling abroad. My acquisitions consist mainly of two kinds of items: Disney comics in local language and CDs of local progressive rock. They didn’t seem to have Donald Duck comics translated to Hebrew, so I bought only some prog records:

I did some searching in the net before the trip and had names for some bands and albums to look for, as well as addresses to three record shops. The map for the center of Tel Aviv I got from the hotel didn’t have names for smaller streets, so I could find only two of the streets. The place on the Dizengof street would have been a kilometer away, so I only got to the shop on Sheinkin street.

Asking the salesman for advice, we picked two of the albums on my list, with him highly recommending them as classics of Israeli prog. Then he told me he can find me something better than the third item on my list – I listened to the CD by Lebanon and liked it. So, in the end I got the following:

• Orphaned Land: Mabool – The Story of the Three Sons of Seven
• Lebanon: Planet Rubble
• Shlomo Gronich & the Sheba Choir

Orphaned Land is progressive metal, Lebanon is instrumental prog rock and Shlomo Gronich album is .. well, harder to describe, it’s something more peaceful, with a child choir. After playing them through once, they all seem to be interesting albums!