hiidenkonttibeta

Torin laidalle viime kesänä ilmestyneellä kuunari Mystic Windillä on ongelmia:

Kävelin ohi siitä eilen, enkä huomannut mitään poikkeavaa. Tänään se on lähes metriä syvemmällä, ja vesi on kannella saakka. Kun kuljin siitä tänään ensimmäisen kerran ohi, vieressä oli kaupungin pakettiauto ja pari miestä ihmettelemässä, paluumatkalla paikalle tuli kolme muuta miestä jotka näyttivät siltä että heillä on jokin osuus tuon ongelmatilanteen ratkaisemisessa.

päivitys: Kalevakin uutisoi kuunarin uppoamisesta, ja kertoo että se makaa pohjaa vasten ja tyhjennys aloitetaan huomenna.

Tänään oli taas vuoden lyhin päivä. Aurinko kurkki horisontista oranssisena, eikä pilviäkään ollut häiritsemässä, joten kipitin pihalla napsimaan vähän kuvia. Kuu oli myös taivaalla:

Aika kiireellä tuolla sai kuljeksia – Tähtitornin kahvila näytti sopivasti valaistulta Hupisaarien suunnasta, mutta kun ehdin otollisemmalle kuvauspaikalle sen viereen sillan alta kiertäen, puolet sen tornista oli jo varjossa.

Digijärkkärit ovat olleet markkinoilla jo sen aikaa että niitä alkaa liikkumaan käytettynäkin, ja harrastajakuvaajillakin alkaa olla paremmat mahdollisuudet päästä käsiksi täyskokoisella kennolla varustettuun runkoon. Onnistuin löytämään pari vuotta vanhan mallin ja laajakulmat näyttävät taas laajoilta.

Full frame-kenno ei tietenkään ole yksiselitteisesti paras eikä kaikkien haaveena. Karkeasti yleistäen, jos kuvaa teleobjektiiveilla, tai tarvitsee enemmän syväterävyyttä (esim. makrokuvissa), tai haluaa käyttää objektiivia jonka reuna-alueiden laatu ei vastaa vaatimuksia, niin croppirunko on luultavasti se parempi vaihtoehto.

Jos taas haluaa, että laajakulma näyttää siltä miltä sen kuuluu, niin croppirunko ei ole vaihtoehto.

Kävin tässä lumettoman joulukuun illan pimeydessä napsimassa muutaman testikuvat 24mm ja 16mm linsseillä. Näissä kamera on pysynyt paikallaan jalustalla, ja linssi on vaihdettu:

Toisessa esimerkissä kaupungintalo on mahdutettu linssin kuvakulmaan, 24mm tapauksessa tosin hiukan vinosti pihalla olleen esteen takia (16mm kanssa piti mennä melkein portaille seisomaan):

Täysikokoiset versiot kuvista löytyy sekalaisten otosten arkistosta.

Kuvasin viime kesänä muutaman rullan verran mustavalkofilmiä, mutta en kehittänyt niitä silloin. Tällä viikolla viimein kaivoin filminkehityskamat esiin ja kävin niiden kimppuun. En ole kuvausharrastukseni aikana kovin paljoa mustavalkoisia tehnyt – 35mm filmien juokseva numerointi on 18:ssa, lisäksi muutama rullafilmi – joten jouduin aluksi vähän muistelemaan että kuinka kaikki tapahtuukaan. Mutta kun samalla viikolla kehitti useamman, ja kaikki tarvikkeet olivat jo käsillä eivätkä kaapin syövereissä, homma alkoi luistamaan. Toisen filmin käsittely tapahtui jo paljon näppärämmin (vaikka vaihdoin uuteen kehitteeseen), kolmannen ja neljännen kohdalla muistin jo litkujen sekoitussuhteetkin ulkoa.

Ensimmäinen oli rullallinen Agfa APX 400:aa, jonka kehitin vanhalla Rodinalilla (no, ei se ole kuin kymmenisen vuotta vanhaa, ja sehän säilyy tarinoiden mukaan lähes ikuisesti). Filmillä oli parin vuoden takaisiakin kuvia, otoksia 16mm Zenitarilla, ja epäonnistuminen: tuplasti valotettuja ruutuja. Se oli pari-kolme kertaa otettu keskeneräisenä pois kamerasta, ja jatkettu myöhemmin, mutta kirjanpito oli selvästi mennyt jossain vaiheessa pieleen. Tässä malliksi yksi kesäinen laajakulmaotos:

Toinen filmi oli myös APX 400:aa, mutta kuvattuna 1600:na. Kun etsin netistä tietoa kauanko tuota pitäisi liottaa Rodinalissa, suurin osa sivuista kertoi että “älä ihmeessä prässää APX 400:aa 1600:ksi”. Varsinkaan uusi versio filmistä ei tuota kestä. No, tämä oli kuitenkin vanhaa versiota. Kun jatkoin etsintää, löysin vielä sivuja, joissa kerrottiin että “jos olet jossain pakkotilanteessa joutunut kuvaamaan 1600:na, älä ainakaan Rodinalilla sitä kehitä”.

Marssin seuraavana päivänä Oulun Kuvaan ja kyselin Ilford DD-X kehitettä. Sitä saisi tilaamalla, mutta maksaa yli 50€ litran pullo. Myyjäkin piti sitä kalliina, joten tutkin mitä heillä on hyllyssä tarjolla, lueskelin niistä sitten netistä ja kävin hakemassa Kodak TMaxia. Ilfordin jauheet olisivat olleet selvästi halvempia, mutta neste tuntuu niiin paljon kätevämmältä.

The Massive Dev Chart kehottaa uittamaan 1600:ksi prässättyä APX 400:aa TMax 1+4:ssä varttitunnin verran. Alkoi olla jo kehitykseksi melkoista jumppaa kääntää purkkia Kodakin ohjeiden mukaan 7 kertaa puolen minuutin välein. Kun sain tuon filmin kuvat näkyviin, selvisi sekin että miten se oli APX 400:n wanha versio – alkupään kuvat olivat Tsekeistä, Kutna Horan luukirkosta, vuodelta 2001! Siellä olikin niin hämärää, että 400 herkkyys ei riittänyt. Filmin loppupuoliskon kuvasin viime kesänä palaneen voimalaitoksen syövereissä.

Kolmas oli Kodak TMax P3200:aa, jolle TMax-kehite sopiikin hyvin. Sen kuvasin lähes kokonaan voimalaitoksen pimeydessä, isoilla aukoilla. Toivottavasti siellä on syväterävyydeltään riittäviä kuvia. Pari ensimmäistä filmiä skannasin jo kokonaan, lopuilta kahdelta ensimmäisen 6-ruutuisen pätkän näytteeksi. Tässä P3200:

Ensin luulin, että kehitettäviä filmejä on kolme, mutta lauantaina oivalsin että filmi-EOSsissa oli vielä sisällä 24-ruutuinen Ilford HP5+, joka oli menossa ruudussa 19. Eipä muuta kuin kamera kainaloon ja pihalle, kun oli siitä harvinainen Oululainen joulukuinen päiväkin että taivas ei ollut pilvessä. Filmin alkupäästä löytyi otoksia loppukesältä:

Kaikki näytekuvat on tuotettu Vuescanin perus mustavalkoasetuksilla, ja niille on tehty GIMPissä pikainen rajaus, auto-levels sävynsäätö, skaalaus pienemmäksi ja terävöitys (joka tuo filmin rakeen esille). Eivät siis ole mitään lopullisia versioita.

CMX:n itsenäisyyspäivän keikasta syvästi vaikuttuneena naputin bändin kysymyslomakkeelle kehuja ja tiedustelin miltä keikka bändistä tuntui, ja sain jopa vastauksenkin:

11/12/2007

Upea, upea keikka itsenäisyyspäivänä Oulussa, suurkiitokset! Mites se omasta mielestänne meni?

Me olemme harvoin ihan noin hyviä – tai huonoja, riippuen politiikastasi – kuin sinä iltana Oulussa. Jopa Rasio oli tyytyväinen. Ja miksaaja. Sitä ei ole ikinä tapahtunut ennen samana iltana.

Ja vastauksessa toiseen kommenttiin Yrjänäkin kehuu Foxian keikkaa Talvikuningas-kiertueen parhaaksi.

Tuo CMX:n mahtavin setti bändin soittaessa parhaassa vireessään on keikkakokemuksissani lopultakin voittaja Aura-kiertueen keikalle Jesperissä. Tuo oli muistaakseni toinen ikinä näkemäni CMX:n keikka, ja se oli ykkössijalla kokonaiselämyksenä – autolla Tornioon ja takaisin lumituiskuisena talviyönä, epätodellinen tunnelma kun bändi aloitti biisillä Mikään ei vie sitä pois soittaen pimeässä salissa, paksussa savussa, otsalamput päässään..

Joku kirjoitti kysymyspalstalle: “Kiitos hienosta Tavan keikasta. Jo pelkästään “Pilvien kuningas” olisi riittänyt vastineeksi pääsymaksusta.” Ja Oulussa kuultu versio oli tietenkin vieläkin parempi :-)

CMX tuli ja näytti ettei bändin ole pakko joka keikalla käydä soitamassa samalla kaavalla kaikki vanhat ja uudet poppihittinsä. Talvikuninkaan kiertueella niitä ei nimittäin soitettu yhtään. Eilen itsenäisyyspäivänä Foxiassa esitetty setti oli pelkkää progea. Talvikuningas kuultiin (lähes?) kokonaan, muutamia vanhempia aiheeseen sopivia ei-hittejä mukaan ripoteltuna.

Ja tulos olikin aivan loistelias taide-esitys jossa musiikki oli pääosassa. Bändi ei venytellyt biisejä pelkillä rymistelyosuuksilla yleisöä hyppyyttääkseen, vaan nyt soiteltiin vaikeita kappaleita, fiilisteltiin jazz-tunnelmissa ja sooloiltiin – syntikkasoolo oli kiertueen kestäessä kuulemma vähitellen venynyt nykyiseen 5 minuutin mittaansa.

Veikkaanpa, että muutkin proge-friikit pohtivat jo encorejen aikaan että paljonkos Tornioon olikaan matkaa (siellä olisi keikka tänään perjantaina). Sen sijaan bändin popimmasta tuotannosta pitävä yleisö, jotka yleensä saavat keikoilla herkullisimman annoksen, jäi tällä kertaa täysin kylmäksi, alkaen keikan puolivälissä suunnitella poislähtöä ja sinnittelivät hammasta purren loppuun luultavasti vain siksi että muistivat joutuneensa maksamaan pääsylipun.

Lofi-kuvat ovat tällä kertaa jo lähes abstrakteja kohinaisessa suttuisuudessaan:

Encorena soivat Turkoosi ja aivan upea, varmaan varttitunnin mittainen versio Pilvien kuninkaasta. Tuo setti oli mahtava elämys meille joihin tämä CMX:n progempi puoli vetoaa, mutta anteeksiannon saaminen niiltä muilta tästä kiertueesta – ja luultavasti myös Talvikuninkaasta – vaatinee bändiltä merkittäviä katumusharjoituksia ja levyllisen uusia Ruosteita.