hiidenkonttibeta

Tänä viikonloppuna vietettiin vuosittaisia Oulun päiviä. Se on ainoa ajankohta jolloin Oulun paras näköalapaikka, eli Puolivälinkankaan vesitorni, on avoinna yleisölle. Paikka on ollut yleisesti auki ilmeisesti jonnekin 80-luvulle saakka, mistä todisteena näköalatasenteen metallipintoihin raapustetut lukuisat nimmarit päivämäärineen:

Lauantaina oli kohtuullisen hyvä sää, ei satanut vettä ja aurinko pilkahteli välillä pilvien lomasta, joten pääsimme kummastelemaan kaupunkia yläviistosta. Kunnollisen kuvan saamiseksi täytyy kasata panoraama useasta otoksesta, tässä kuitenkin digikameralla keskustaa kohti napattu otos:

Tietomaan torni ja kirkon torni löytyvät helposti. Keltaiset kerrostalot oikealla ovat Toivoniemen ympäristössä.

Suttuisemmassa kamerakännykkäkuvassa näkyy myös Intiön vesitorni:

Tänään kävimme toisessa Oulun päivien nähtävyydessä, eli ihmettelemässä vanhaa rautatiekalustoa. Ensin ajelimme “lättähattu”-junan kyydissä rautatieasemalta Toppilaan. Vehkeen kyljessä lukee että se kulkee 95km/h, mutta tämä reissu taittui pyöräilyvauhtia. Perillä kävimme ensin katsomassa hinaaja MS Alpoa, sitten Toppilan aseman edustalla rata-autoa vuodelta 1962 (valmistaja Sisu, tehty kuorma-autosta liikkeelle lähtien).

Pienempi koppero Rau-Rto 20:n takana on moottoriresiina. Tuolta jatkoimme vilkaisemaan pienoisrautateitä, ja sitten kipitimme keskustaan ja ehdimme juuri ja juuri nähdä vanhojen autojen kulkueen häntäpään lähtevän torilta.