hiidenkonttibeta

Kuljeksin viikonloppuna ympäri Oulua napsien puolitoistasataa kuvaa infrapunafiltterin läpi. Olin liikkeellä testikuvausasenteella, joten kuvasin isolla aukolla (f2.8 – 4.0) käsivaralta, luottaen Olympus C-2100:n kuvanvakaajaan.

Käyttämäni Hoya R-72 filtteri (Wratten #89B) päästää läpi vähän näkyvää valoa (0% läpäisy 680nm kohdalla, 50% 720nm eli punaisen pisimmät aallonpituudet), mutta pääasiassa kuitenkin vain infrapunavaloa. Ihmissilmälle näkymättömän valon valaisemat maisemat ovat vieraita, unenomaisia – sininen taivas, vesi, puiden rungot ja kivet ovat tummia, lähes mustia, ja kaikki kasvillisuus hohkaa valkoisena.

Kamerasta tullessaan “UZi”:n ottama kuva on vaaleanpunertava. Joissain materiaaleissa on edelleen omaa sävyään, kuten liikennemerkeissä. Oulun kaupungintalo infrapunaulottuvuudessa (dynamiikkaa laajennettu autolevelsillä):

Koskapa infrapunakuvia on mahdotonta esittää oikeilla väreillään, yleisimmin ne julkaistaan mustavalkoisina. Hautausmaat ovat suosittu aihe, koska siellä näkyy selkeästi jyrkkä kontrasti kivien ja kasvillisuuden välillä. Myös kiviset patsaat ovat tavallista tummempia (mutta lintujen jätökset niissä näköjään eivät):

Vekkuleita unimaisia maisemia saa aikaan kun sävyttää kuvan vaikkapa siniseksi (onnistuu helposti vaihtamalla punainen ja vihreä värikanava keskenään):