hiidenkonttibeta

I did some domestic travelling this summer, too. My first stop was Kuopio (the first time I travelled via the eastern railway). A friend of mine has lived there for a couple of years now, so I went to visit him and see the city of Kuopio. On the first day we took a hour-and-half cruise on the lake:

Then we checked some local bars. The next day we visited the highest spot around, the Puijo tower:

After enjoying the view for a while, we went walking the paths around the Puijonmäki area. One of them took us to a old farmhouse kind of place, with a small café and animals for kids to pet, in theory; they probably didn’t dare to touch the big dog resting in the sunny spot, the rabbit was hiding in the darkest spot of its cage, few people like petting bees, the sheep were probably in heat and acted crazy and scary. Luckily there were some goats wandering around:

Goats are always fun. Later, we visited some other places, and encountered these contradictory neighbours:

From Kuopio I continued to Turku to visit my cousin. The dark place is Aboa Vetus, ruins of old Turku. An example of the power of my camera phones flash.

In Turku we also checked some bars, Ruissalo, Vanhalinnan Linnavuori, and some other places.

The next morning after arriving to Oulu we jumped into a train to Tervola, borrowed a car from my parents and drove over 400km north, to Inari and my family’s summer cottage for a few days. We visited a small lake some kilometers away – walking two hours on a swamp to get there, and on the way back finding a road made by forest industry which took us back to the lake Muddus in an hour or less. Maybe it would be a good idea to update my map from 1960′s some time soon?

On the way back we stopped at Kaunispää to eat. The rain was coming after us:

We also checked some other tourist spots, like a view over the lake Inari, and Porttikoski rapids, which wasn’t very impressive after all (except the nice canyon in which the river flows):

And now it’s the last week of my summer vacation. Oh well.

Kuljeksin viikonloppuna ympäri Oulua napsien puolitoistasataa kuvaa infrapunafiltterin läpi. Olin liikkeellä testikuvausasenteella, joten kuvasin isolla aukolla (f2.8 – 4.0) käsivaralta, luottaen Olympus C-2100:n kuvanvakaajaan.

Käyttämäni Hoya R-72 filtteri (Wratten #89B) päästää läpi vähän näkyvää valoa (0% läpäisy 680nm kohdalla, 50% 720nm eli punaisen pisimmät aallonpituudet), mutta pääasiassa kuitenkin vain infrapunavaloa. Ihmissilmälle näkymättömän valon valaisemat maisemat ovat vieraita, unenomaisia – sininen taivas, vesi, puiden rungot ja kivet ovat tummia, lähes mustia, ja kaikki kasvillisuus hohkaa valkoisena.

Kamerasta tullessaan “UZi”:n ottama kuva on vaaleanpunertava. Joissain materiaaleissa on edelleen omaa sävyään, kuten liikennemerkeissä. Oulun kaupungintalo infrapunaulottuvuudessa (dynamiikkaa laajennettu autolevelsillä):

Koskapa infrapunakuvia on mahdotonta esittää oikeilla väreillään, yleisimmin ne julkaistaan mustavalkoisina. Hautausmaat ovat suosittu aihe, koska siellä näkyy selkeästi jyrkkä kontrasti kivien ja kasvillisuuden välillä. Myös kiviset patsaat ovat tavallista tummempia (mutta lintujen jätökset niissä näköjään eivät):

Vekkuleita unimaisia maisemia saa aikaan kun sävyttää kuvan vaikkapa siniseksi (onnistuu helposti vaihtamalla punainen ja vihreä värikanava keskenään):