hiidenkonttibeta

I had my first iaido graduation on last Saturday. Being too nervous about it resulted in my worst technique for a while. I probably did most of the mistakes that have ever been pointed out in my technique, and made up some new ones as well. They awarded me 5 kyu.

Löysin viikko sitten kaupasta pitahaya-hedelmiä, joita oli pakko tietenkin kokeilla. Wikipedian artikkeli tietää kertoa sen olevan kaktuksen hedelmä, ja että Aasiassa sitä kutsutaan lohikäärmehedelmäksi puun (kaktuksen, itse asiassa) muodon perusteella.

Löytämäni oli mallia Hylocereus undatus, eli siinä oli punainen kuori ja valkoinen hedelmäliha. Halkaisimme hedelmän ja kaavimme lusikalla kiwi-mäisen sisällön suihimme. Maku on tosiaankin hyvin mieto, joten ei sitä miksikään erikoiseksi herkuksi pysty kutsumaan, kun se ei juuri miltään maistu.

Hedelmälihassa on valtaisa määrä pieniä mustia siemeniä, joten oli tietenkin pakko kokeilla kylvää niitä. Ja suureksi ihmetykseksi ne ihan oikeasti itivät! Nyt keittiössäni on miniatyyrikokoinen pitahaya-metsä:

(kuvattu poikkeuksellisesti kameralla, kun kamerakännykkä ei oikein tuohon pystynyt)

Täytynee etsiskellä noiden hoito-ohjeita, ja tutkia minkä näköisiä niistä tulee. Enpä olekaan ikinä ennen nähnyt kaktuksen kasvavan siemenestä – yleensähän ne ovat piikikkäitä vihreitä palleroita jotka pysyvät suunnilleen saman näköisenä ikuisesti. Paitsi ne ohuet veltot versiot, jotka kasvavat pituutta. Kuvista päätellen lohikäärmepuutkaan eivät jaksa seistä itse pystyssä, vaan niillä on aina joku tuki.