hiidenkonttibeta

Eipä ole järin talvimainen tämä vuoden lyhin päivä (Oulun korkeudella kolme ja puoli tuntia auringon noususta laskuun) tänä vuonna. Lunta on pikkuriikkinen kerros paikoittain, ja sekin taitaa oikeastaan olla kuuraa. Lumen puutteen vuoksi on kaiken aikaa pimeähköä. Huomenna matkaan pohjoisemmaksi, Tervolaan, jospa siellä olisi talvisempaa.

Olen kuvia uuteen webbigalleriaan valmistellessa lueskellut pätkiä “IPTC – NAA Information Interchange Model Version 4″ speksistä, jossa kuvaillaan yhtä metadatamuotoa (IPTC) jota voi käyttää esim. JPEG-kuvissa.

Sen on kirjoittanut poppoo nimeltä “Comité International des Télécommunications de Presse”, ja vaikka yhteystiedot viittaa UK/USAan niin tuo nimi ei ja myös tuossa speksissä itsessään on ihmeellisyyksiä joita kuulemma ranskalaisten tekemissä telealan spekseissä on paljonkin.

Esimerkiksi, sen tekijöiden mielestä on loogisinta esittää kahdeksan bitin mittainen pätkä (oktetti) dataa näin: “5/10″ (heksana sama olisi siis 5a).

Kun jossain speksissä törmää tietoon että jonkun kentän sisällöksi pitäisi laittaa “5/10″, niin ei siitä kyllä ihminen heti keksi että se tarkoittaa että oktetin 4 ylintä bittiä on 5 ja 4 alinta on 10 (eli heksadigitti a). Onkohan heksadesimaalinotaation keksinyt joku kansa jolle ranskalaiset ovat ikuisesti katkeria eivätkä siksi suostu vapaaehtoisesti sitä käyttämään?

Toisaalta taas heti speksin sivulla 8 määritellään että:

minute: A period of time of 60 seconds.

On se hyvä että tekijät ovat huomioineet ettei kaikkien yleissivistykseen välttämättä kuulu käsite “minuutti”. Millähän tavalla “minuutin” voi käsittää siten väärin, että on katsottu parhaaksi määritellä, että mitä tässä asiayhteydessä “minuutilla” tarkoitetaan? Myös esimerkiksi vuosi on määritelty.

Juttu jota varten aloin tuota speksiä tutkia oli selvittää että millä merkistöllä IPTC:n tekstikenttiin pitäisi teksti pistää, kun kaikki ohjelmat eivät tunnu olevan siitä yhtä mieltä (webbigalleria oli tyytyväinen ISO8859-1:stä, Photoshop pisti sinne Mac Romania, ja UTF-8 ei oikein kelvannut).

Selvisi, että käytetyn merkistön voi kertoa. Mikään kokeilemistani ohjelmista vain ei sitä tehnyt. Onneksi löysin webistä ulkopuolisen selityksen siitä että miten se tehdään, nimittäin tuo merkistön kertominen on myöskin aika selkeää. UTF-8 koodaus ilmaistaan näin: ensin escape, sitten valitaan “Control Function Repertoire” (jonka “intermediate character” on 2/1), ja sen alta UTF-8 = 4/7. Siitä tulee tekstinä ASCII-merkistössä “ESC % G”. Tähänkin voisi vielä monimutkaisemman tavan keksiä jos erikseen alkaisi näkemään vaivaa.

Tuo sentään selvisi, toinen kuvien metadataan liittyvä mysteeri on vielä ratkaisematta: JEITAn (Japan Electronics and Information Technology Industries Association) speksaamaan EXIF metadataan voi nimittäin pistää GPS koordinaatit. Siellä voi myöskin kertoa, että mikä niiden koordinaattien tarkkuus on.

Ongelma vain on siinä, että kukaan ei ilmeisesti ole missään ikinä määritellyt että miten se “data degree of precision” kenttä tulkitaan. Siihen tarkkuuskenttään kirjoitetaan kaksi 32-bittistä lukua, joista ensimmäinen on osoittaja ja jälkimmäinen nimittäjä, ja se on siinä.

Mutta jos pistän siihen vaikka että “314159/100000″, niin mitä perhanaa se tarkoittaa? Piin approksimaation verran koordinaattikenttien bittejä on tarkkoja? Tai ei ole tarkkoja? Koordinaatit on noin monen metrin (matka, jonka valo kulkee tyhjiössä 1/299 792 458 sekunnissa) tarkkuudella oikein? Paras arvaus lienee että se ei tarkoita “datan tarkkuusaste” vaan asteita konkreettisesti. Ken tietää.

Tällä viikolla ilma kääntyi viimein pakkasen puolelle, ja viime yönä satoi maahan syksyn ensimmäinen ohkainen lumikerros:

Parin asteen pikku pakkanen tuntuu taas aika kylmältä kesän jälkeen.

One of the bands I listened to as a teen came to Club Teatria, so I just had to go and see them.

During their fame in 80′s W.A.S.P. was known for their shocking live shows, but nowadays they’re nothing special. Blackie has a fancy mic stand to climb on, but that’s it.

They played at least the following classics:

• L.O.V.E. Machine
• Wild Child
• Widowmaker
• I Wanna Be Somebody
• Blind in Texas

But then my definition for classics includes only the first to LPs which I’ve listened to a lot, W.A.S.P. and The Last Command. I didn’t like Inside the Electric Circus very much, The Headless Children I somehow missed and a bit later my focus moved to a bit different kind of music.

Tänä viikonloppuna vietettiin vuosittaisia Oulun päiviä. Se on ainoa ajankohta jolloin Oulun paras näköalapaikka, eli Puolivälinkankaan vesitorni, on avoinna yleisölle. Paikka on ollut yleisesti auki ilmeisesti jonnekin 80-luvulle saakka, mistä todisteena näköalatasenteen metallipintoihin raapustetut lukuisat nimmarit päivämäärineen:

Lauantaina oli kohtuullisen hyvä sää, ei satanut vettä ja aurinko pilkahteli välillä pilvien lomasta, joten pääsimme kummastelemaan kaupunkia yläviistosta. Kunnollisen kuvan saamiseksi täytyy kasata panoraama useasta otoksesta, tässä kuitenkin digikameralla keskustaa kohti napattu otos:

Tietomaan torni ja kirkon torni löytyvät helposti. Keltaiset kerrostalot oikealla ovat Toivoniemen ympäristössä.

Suttuisemmassa kamerakännykkäkuvassa näkyy myös Intiön vesitorni:

Tänään kävimme toisessa Oulun päivien nähtävyydessä, eli ihmettelemässä vanhaa rautatiekalustoa. Ensin ajelimme “lättähattu”-junan kyydissä rautatieasemalta Toppilaan. Vehkeen kyljessä lukee että se kulkee 95km/h, mutta tämä reissu taittui pyöräilyvauhtia. Perillä kävimme ensin katsomassa hinaaja MS Alpoa, sitten Toppilan aseman edustalla rata-autoa vuodelta 1962 (valmistaja Sisu, tehty kuorma-autosta liikkeelle lähtien).

Pienempi koppero Rau-Rto 20:n takana on moottoriresiina. Tuolta jatkoimme vilkaisemaan pienoisrautateitä, ja sitten kipitimme keskustaan ja ehdimme juuri ja juuri nähdä vanhojen autojen kulkueen häntäpään lähtevän torilta.

Spent weekend in Helsinki, attending to Finncon along with some other freaks:

Animecon events were even more crowded than in previous years, so I concentrated on sci-fi. One of the most interesting panels was the one about home-made scifi/fantasy movies, with such panelists as Petri Hiltunen (Kalliovuorten prinssi, Saturnuksen sotavaltias; regrettably I haven’t seen them yet) and Timo Vuorensola (Star Wreck: In the Pirkinning).

A new genre of scifi/fantasy called “new weird” (“uuskumma” in Finnish) was discussed, or at least mentioned, in several events. I got interested enough to buy a collection of “new weird” novels called Uuskummaa? – Modernin fantasian antologia. I’m halfway through and the novels actually are a bit on the weird side..