hiidenkonttibeta

Keskiviikkona 5. lokakuuta eduskunta äänesti uudesta tekijänoikeuslaista. Kärjistäen tässä on kyse siitä, onko valtio kansalaistensa vai suuryritysten puolella. Valtaosa (121 puolesta, 34 vastaan) kansanedustajista kulki sinne minne yritykset taluttivat sen sijaan että olisivat edustaneet kansaa, joka vastusti lakiuudistusta äänekkäästi sekä mediassa että mielenosoituksin.

Eniten huomiota uudessa lakiviritelmässä (joka on sellainen sotku, etteivät sen tekijätkään tajua sitä) on saanut kohta, joka kriminalisoi kopiosuojausten kiertämisen. Siitä juontuu erinäisiä ongelmia jotka insinörtti kokee mielenkiintoisiksi. Tässä kuitenkin pohdintaa lähinnä yhdestä ristiriidasta.

Pohjatietona asiaa tuntemattomille kerrottakoon, että käytännössä kaikissa DVD:ssä on kopiosuojaus, ja viime vuosina CD:hin on alkanut ilmestyä erilaisia kopiosuojauksia.

Kopiosuojattu CD ei edes ole teknisesti CD, vaan niissä rikotaan tahallisesti CD-standardia. Se aiheuttaa (enemmän tai vähemmän selkeästi kuultavia) häiriöitä toistettavaan ääneen, ja voi jopa rikkoa soittimia, jotka olettavat lukevansa standardin mukaista CD-levyä. DVD:n kohdalla kopiosuojaus on huomioitu jo standardissa.

Jotta DVD:n tai kopiosuojatun CD:n voi kopioida, täytyy kopiosuojaus kiertää/murtaa/poistaa. Uuden lain myötä tämä on laitonta. Hassuksi tämän jutun tekee se, että musiikin tai elokuvan kopioiminen omaan käyttöön on kuitenkin laillista.

Kaikkien Suomessa myytävien tallennusmedioiden (C- ja VHS-kasetit, CD- ja DVD-aihiot yms) ja lisäksi digitaalisten audio/videotallettimien hintaan sisältyy nk “kasettimaksu”, jolla maksetaan tekijöille ja oikeudenomistajille hyvityksiä yksityisten henkilöiden tekemistä laillisista kopioista. Teoston hyvitysmaksuyksikön sivulla asia ilmaistaan näin: “Musiikkia, elokuvia sekä televisio- ja radio-ohjelmia saa kuka tahansa kopioida omaan yksityiseen käyttöön”.

Miten voi olla, että Suomen laki yhtä aikaa “verottaa” kansalaiselta hyvitysmaksua laillisesta kopioinnista ja kriminalisoi sen kopion tekemisen?

Kun ostan DVD-aihioita tallettaakseni valokuviani, maksan 10 levyn paketista hyvitysmaksua 6.02€. Tuo summa siis singahtaa Teostolle vaikka en edes käytä levyjä lailliseen kopiointiin. Jos taas haluaisin käyttää jonkin noista levyistä siihen että oikeasti ottaisin lain salliman kopion DVD:llä olevasta elokuvasta, niin rikon lakia kiertäessäni DVD:n kopiosuojauksen. Melkoinen “win-win” tilanne elokuvateollisuudelle, kaikkea muuta yksityiselle ihmiselle – ja askel lähemmäs korporatismia.

Kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustavan EFFI ry:n lakiuudistuksesta kertovalta sivulta löytyy paljon asiaa aiheesta, erityisesti kannattaa huomioida lakiuudistuksen vähemmän julkisuutta saaneet ongelmakohdat.