hiidenkonttibeta

Sentenced, eli Oulun lahja synkemmän metallin kuulijoille, lopetti 16-vuotisen uransa omilla Hautajaisillaan Oulun Club Teatriassa 1.10.. Liput tuolle keikalle myytiin loppuun tunnissa, ja koska moni onneton jäi ilman, järjestettiin edelliselle illalle Ruumiinvalvojaiset, jonne me loputkin pääsimme bändiä hyvästelemään.

Bändin uudempi tuotanto (1997 jälkeinen) on itselleni aika vierasta, erinäisiä hittibiisejä lukuunottamatta. Vuonna 1995 julkaistu Amok sen sijaan on pyörinyt CD-soittimessa pitkään ja hartaasti. Se on aivan perhanan hyvä ja menevä metallilevy jonka soittaminen aiheuttaa jalanvipatusta ja äänenvoimakkuudenlisäystä. Allmusic guide kutsuu sitä “puhtaaksi rock & rolliksi” (ja antaa sille 4.5/5 tähteä). Onhan se aika paljon popimpi kuin North from Here…

No, siirrytään itse keikkaan. Teatrian DJ soitti keikkaa edeltäneen puolituntisen kotimaisia iskelmiä. En tiedä, onko se paikan tapa, vai jonkinlainen kontrastia tulevaan luova huumoripala. Lavalla oli savua, sinistä valoa, ja paljaita risumaisia puita. Sinne kannettiin arkku ja bändi rupesi metelöimään.

Hautajaiset oli tarkoitus filmata ja julkaista DVD:llä, ja näkyipä lavalla kameramies heilumassa myös Ruumiinvalvojaisten ajan. Ensimmäisen setin jälkeen vokalisti vaihtui Jarvaan, jonka kanssa bändi esitti pari biisiä Amokilta ja yhden vielä vanhemman. Mukavahan nuo vanhat tutut oli viimeisen kerran kuulla, vaikkei miehen ulosannissa ollutkaan enää Amokin ajan otetta (Allmusiciin jälleen viitaten, “Jarva succeeds in creating a depressive mood for every song, and that mood and the sound of Amok are traditional to a Finnish heavy metal band”).

Noiden välipalojen jälkeen Laihiala palasi lavalle esittämään vielä muutaman biisin. Kun loppu koitti ja “End of the Road” soi, oli hämärässä salissa sytkärien valomeri.

RIP, Sentenced.