hiidenkonttibeta

Parin kuukauden takaisen sähköisten kirjojen katsaukseni jälkeen päädyin hankkimaan lukulaitteeksi Kobo Touchin. Wired-lehtikin valitsi sen vastikään vuoden lukulaitteeksi. Pähkäilin melkoisesti Kobon ja Amazonin Kindlen välillä, mutta hylkäsin Kindlen koska en pidä ajatuksesta että kaupallisia kirjoja saa vain yhdeltä toimittajalta sen omalla DRM-salauksella kryptattuna.

Kobon tilaaminen Suomeen vaikutti aluksi hankalalta. Kobon sivuilla on lueteltu monta paikkaa missä sitä myydään, mutta ainakaan marraskuussa 2011 ei yksikään Pohjois-Amerikan tai Euroopan kauppa myynyt sitä ulkomaille, tai ainakaan Suomeen. Helpoiten sen saa, jos on muutoinkin käymässä UK:ssa, Keski-Euroopassa (esim. Saksa), Kanadassa tai USAssa, jolloin sen voi ostaa useankin ketjuliikkeen myymälöistä. Sitä myydään myös Amazon marketplacessa ja eBayssa, mutta hinnat ovat korkeahkoja.

Löysin kuitenkin lopulta paikan josta sen sai tilattua tänne: Collins booksellers Australiassa. Kobolle tuli sieltä hintaa noin 135 AUD + toimituskuluja 30 AUD. Toimitus tapahtui FedExillä. Kuluissa voi säästää hiukan jos tullaa paketin itse, koska FedEx veloittaa siitä. Tullin nettituonnilla se on helppoa: täytyy tehdä rahtitullaus johon tarvitsee kysyä FedExiltä tullitoimipaikka ja “edeltävä asiakirja”. Tullinimikkeiden listalta jopa löytyi “e-kirjan lukulaite”.

Lisäksi tilasin suojakannen Koboon. En tiedä miten herkkiä E Ink -näytöt ovat naarmuuntumaan, mutta kannen kanssa on hiukan huolettomampi olo ja lisäksi laitteesta saa hiukan paremman otteen. Kansia myy moni paikka, omani on Geckon perusmalli, jossa on kyllä sellainen hankala ominaisuus, että virta/nukutuskytkin jää osittain yläkulman kumilenkin taakse piiloon.

En ole vielä ehtinyt montaa tuntia lukea Kobolla, mutta toistaiseksi laite on tuntunut oikein pätevältä. Ainoa parannus jonka haluaisin siihen olisi kirjakohtaiset fontti/riviväli/marginaaliasetukset – nyt niiden säätö vaikuttaa kaikkiin kirjoihin. Tämä voi hyvinkin vielä tulla, Kobo on julkaissut ohjelmistopäivityksiä noin kuukausittain, ja niissä on tullut uusia ominaisuuksia.

Päivitys 11.1.: Hyviä uutisia Kobosta kiinnostuneille. Nyt on käynyt niin, että japanilainen firma nimeltä Rakuten on ostanut sekä Kobon että Play.comin ja Play.com myy nyt Koboa Euroopassa! Tällä hetkellä hinta on 124.99€, sisältäen toimituksen Eurooppaan. Lisäys: Play.com ei sittenkään myy tuota UK:n ulkopuolelle, kts. kommentti.

Isokokoista pokkaria matkalukemisena raahattuani ja yritettyäni lukea hienoa “The Complete Works of H.P. Lovecraft” -kokoelmaa Nokian tabletin näytöltä alkoi sähköisten kirjojen nykytilan tarkastus kiinnostaa. Laitteet sinänsä ovat kehittyneet käteviksi, mutta saisiko niihin kiinnostavaa sisältöä? Teenpä pikaisen tutkimuksen. Ensin kuitenkin lyhyt tekniikan katsaus.

Sähköisten kirjojen eli e-kirjojen lukemiseen tarkoitetut “sähköistä mustetta” käyttävät laitteet ovat jo melko näppärän oloisia kirjankorvikkeita. Niiden standardimalliksi näyttää muodostuneen 6 tuumaisella “E Ink Pearl”-tyyppisellä näyttötekniikalla varustettu laite. Tänä vuonna julkaistuista mielenkiintoisimmat ovat hyvinkin helposti mukana kulkevan kokoisia:

• Sony PRS-T1: 168 grammaa, 173 x 110 x 8.9 mm
• Amazonin 4. sukupolven Kindle: 170 g, 166 x 114 x 8.7 mm
• Barnes & Noble NOOK Simple Touch Reader: 213 g, 184 × 127 × 12 mm
• Kobo eReader Touch: 200 g, 165 × 114 × 10 mm

Pienimmät ovat siis suunnilleen 120-sivuisen pokkarin kokoisia. Kaikissa on langaton verkkoyhteys ja akun lupaillaan kestävän kuukauden (verkkoa käytettäessä vähemmän) paitsi Nookin jopa 2 kk. Sonyssa, Nookissa ja Kobossa on kosketusnäyttö, ja Kindlestä on olemassa myös kosketusnäytöllinen versio. Kindle on näistä ainoa, jossa ei ole paikkaa muistikortille. Hyvä sivu eri lukulaitteiden ominaisuuksien vertailuun on MobileRead Wikin taulukko.

E-kirjoille on nykyisin pari hallitsevaa tiedostomuotoa. International Digital Publishing Forumin (IDPF) kehittämä EPUB on yritys luoda e-kirjojen standardi tiedostomuoto, mutta Amazon on sooloillut oman tiedostomuodon. Varsinaisten e-kirjatiedostojen lisäksi lukulaitteet tukevat muitakin tiedostoja, kuten PDF ja HTML:

• Sony: BBeB (LRF/LRX), PDF, EPUB, TXT, RTF, JPEG, BMP, GIF, PNG, MP3, AAC
• Kindle: Kindle (AZW), TXT, PDF, unprotected MOBI, PRC (ja muunnoksella HTML, DOC, DOCX, JPEG, GIF, PNG, BMP)
• Nook: PDF, EPUB, JPG, GIF, PNG, BMP
• Kobo: PDF, EPUB, MOBI, TXT, HTML, RTF, JPEG, GIF, PNG, BMP, TIFF, CBZ, CBR

E-kirjojen julkaisijat toistavat saman virheen kuin digitaalisen musiikin kaupat aluksi tekivät, eli suojaavat tiedostot jollain käytönrajoitusjärjestelmällä (DRM). Niitä on käytännössä kaksi, EPUBilla on omansa ja Amazonilla omansa:

• Sony: Adobe ADEPT (EPUB/PDF) ja Marlin DRM (BBeB, Sonyn vanha formaatti)
• Kindle: AZW and TOPAZ (Kindle only) and PDF password-protected PDFs
• Nook: Adobe ADEPT (EPUB/PDF)
• Kobo: Adobe ADEPT (EPUB/PDF)

Kindlen takana on Amazon joka myy tietenkin itse siihen kirjoja. Kindle ei edes tue EPUB-formaattia ja sen DRM:ää, joita muut kaupat yleisesti käyttävät. Barnes & Noble, joka on Yhdysvaltain suurin perinteinen kirjakauppaketju, myy Nookille kirjoja omasta verkkokirjakaupastaan. Sonyllä ja Kobolla on myös omat kauppansa, mutta ne ja Nook tukevat myös muiden kauppojen kirjoja – paitsi Amazonin Kindlen formaattia.

Käytännössä on siis kaksi kilpailevaa lukulaitetta: Kindle vs. kaikki EPUB-formaattia tukevat laitteet. Jos ostaa Kindlen, käytössä on Amazonin valikoima. Jos ostaa Sonyn, Kobon, Nookin tai jonkin muun EPUBia tukevan laitteen, käytössä on kaikkien muiden paitsi Amazonin valikoima. (Molemmissa tapauksissa poislukien ne kirjat, joita ei myydä Suomeen). Myös Suomalaiset e-kirjakaupat tukevat EPUB-muotoa.

Kolmas vaihtoehto on ostaa jomman kumman puolen laite, murtaa kilpailevan formaatin käytönrajoitus, ja muuntaa se toiseen formaattiin jotta sitä voi lukea laitteellaan. Käsittääkseni sekä Kindlen että EPUBin DRM:n murtamiseen löytyy ohjelmia, mutta ilmeisesti EPUBin murtaminen ja muuntaminen on yksinkertaisempaa.

Miltäs ulkomaisten e-kirjakauppojen tarjonta sitten näyttää scifi-kirjallisuuden lukijan näkökulmasta?

Amazonilla on 18,804 scifi-kirjaa ja 19,718 fantasiakirjaa Kindlelle. Olen lukenut että aikaisemmin kaikkia kirjoista ei voinut ostaa Suomeen, mutta nyt kindlekirjasivulla on maan(osan) valinta, ja se näyttää eri valinnoilla eri määriä kirjoja, joten ilmeisesti sieltä on nuo ~19k scifi-kirjaa saatavilla tännekin.

B&N Nook-kaupassa on scifi, fantasia ja kauhu -osastolla 31,990 kirjaa. B&N ei periaatteessa myy e-kirjoja ulkomaille mutta ilmeisesti kirjoja voi ostaa Suomeen, jos rekisteröityessä käyttää jenkkiläistä proxya. Tässä yksi artikkeli aiheesta.

Kobo sanoo kauppaansa globaaliksi, joten ilmeisesti ostaminen ulkomailta on mahdollista. Kaupassa ei ole erikseen genrekategorioita, joten on vaikea sanoa paljonko siellä on scifiä tarjolla. Brittiläinen WHSmith myy Koboa ja kirjoja sille Euroopassa, mutta siinä kaupassa on vain 144 teosta scifi/fantasia/kauhuosastolla.

Sonyn omassa kirjakaupassa on 14,344 kirjaa scifi & fantasia -osastolla, mutta niitä ei voi ostaa Suomeen. Monet kaupat myyvät kuitenkin Sonyssa toimivia kirjoja.

Näiden kauppojen (paitsi Sonyn sijaan eBooks.comin) tarjonnan vertailemiseksi kokeilen etsiä niistä seuraavia teoksia:

• Hannu Rajaniemi: Quantum Thief (2010)
• George R. R. Martin: A Song of Ice and Fire -sarja (1996-2011; 4 ensimmäistä osaa on saatavissa pakettina, ja uusin erikseen)
• Orson Scott Card: Ender’s Game (1985)
• Frederik Pohl: Gateway (1977)

Ja tulokset:

• Amazon: Rajaniemi 8.75€; Martin: 1.-4. 15.48€ ja 5. 10.03€; Card 5.68€; Pohl: ei löydy.
• B&N: Rajaniemi 8.72€; Martin: 1.-4. 21.82€ ja 5. 10.90€; Card 4.36€; Pohl: ei löydy.
• Kobo: Rajaniemi: ei löydy; Martin: 1.-4. 16.35€ ja 5. 16.35€; Card: 4.42€; Pohl: ei löydy.
• WHSmith: Rajaniemi 11.45€; Martin: 1.-4. 22.91€ ja 5. 18.33€; Card: ei löydy; Pohl: ei löydy.
• eBooks.com: Rajaniemi: löytyy, mutta ei myydä Eurooppaan; Martin: 1.-4. 21.67€ ja 5. 12.35€; Card: ei löydy; Pohl: ei löydy.

(Amazonin ja B&N:n hinnat muunnettu USD->EUR, WHSmith GBP->EUR)

Vertailun vuoksi vielä paperiversioiden hinnat (bookdepositorysta, sisältää postikulut):

• Rajaniemi: 12.40€ (6.83€ halpisversio ilmestymäisillään)
• Martin: 1.-4. 22.14€, 5. 21.38€
• Card: 4.23€
• Pohl: 7.68€

Tämän perusteella varsinkin Amazon = Kindle vaikuttaa houkuttelevalta. Vanhinta eli 70-luvun testikirjaa ei saa ainakaan vielä mistään – ehkä joku Googlen kirjandigitointiprojekti tuo tähän pelastuksen?

E-kirjojen myynti on kasvanut Yhdysvalloissa selvästi. Suomi, “teknologian kärkimaa”, taas on ilmeisesti päässyt hädin tuskin alkumetreille, varmaan perinteisen muna/kana -ongelman vuoksi: kirjoja ei osteta, kun niitä ei ole, ja niitä ei ole, kun niitä ei osteta. Miltä tarjonta oikeasti näyttää, kun kauppojakin on jo useita? Seuraavaksi katsaus kotimaisiin kauppoihin.

Sähköinenkirja.fi-sivusto listaa 7 suomalaista e-kirjoja myyvää verkkokauppaa. Etsin niistä Rajaniemen ja Martinin samoja teoksia kuin ulkomailta (kyseiset kirjat on myös suomennettu), Hal Duncanin Vellumia ja lisäksi Jääskeläisen teoksia, koska hän on ilmeisesti maan sähköistetyin genrekirjailija. Haussa siis seuraavat:

• Hannu Rajaniemi: Quantum Thief (2010), suom. Kvanttivaras (2011)
• Hal Duncan: Vellum (2005), suom. Vellum (2009)
• George R. R. Martin: A Song of Ice and Fire -sarja (1996-2011), osia suom. 2003-2007
• Pasi Ilmari Jääskeläinen: mitä vain

Kelpuuttaisin Rajaniemen ja Duncanin sekä suomeksi että englanniksi. Lisäksi kurkkaan mitä muuta kauppojen scifi/fantasiaosastoilla olisi tarjolla. Tulokset kaupoista tässä:

• Adlibris.com: Rajaniemeä ei löydy, ei myöskään Duncania ja Martinia, eikä Jääskeläistä. Suomenkielisiä kaunokirjoja näyttääkin olevan vain 3 kappaletta, englanniksi 4, sen sijaan ruotsiksi yli 500.
• Akateeminen kirjakauppa: Rajaniemi suomeksi 29,90€, Duncan englanniksi 12,90€, Martinia ei löydy, Jääskeläiseltä löytyy kolme kirjaa 18,90€ – 21,90€. Formaattina Epub+DRM. Hakutoiminto on heikko, hakua ei voi kohdistaa kirjailijaan tai kirjan nimeen tai rajata mitenkään. Suomenkielistä tieteiskirjallisuutta on 6 teosta, englanninkielistä enemmän.
• eLibris: Ei löydy Rajaniemeä eikä Duncania eikä Martinia, mutta Jääskeläistä 3 kpl, 16.90€ – 23.90€. Formaatti EPUB. Suomenkielistä scifi/fantasiakirjallisuutta 34 teosta, pääasiassa nuorten fantasiaa ja uuden aallon vampyyrikirjoja. Englanniksi fiktiota vain 5 Shakespearea moderniksi englanniksi käännettynä ja hämmentävä mainos “eLibris Kirjakaupasta löydät uusimmat ja suosituimmat englanninkieliset e-kirjat.” Mistä sieltä?!
• Elisa Kirja: Rajaniemi suomeksi 23,50€, Duncania ei löydy, Jääskeläisen 3 kirjaa 19.90€ – 25.90€. Formaattina Epub+Adobe DRM. Scifi/fantasiakirjallisuutta suomeksi 17 kirjaa, Kvanttivaras niistä ainoa käännös. Englanniksi lähinnä suomalaisten kirjojen englanninkielisiä käännöksiä.
• Ellibs: myy vain tietokirjallisuutta.
• Epuuk: sarjakuvia.
• Suomalainen kirjakauppa: Kaupassa voi olla joku etsityistä, mutta kirjojen haku ei näytä hakutuloksia ja kirjojen selailu on toteutettu niin huonosti että sen avulla ei ole mitään järkeä etsiä mitään. Kauppaa ei voi siis käyttää.

Vertailun vuoksi paperiversioiden hintoja etsittynä samoista kirjakaupoista: Kvanttivaras 23,80€ / Quantum Thief 14,30€; Vellum (suom) 22,40€ / Vellum (engl) 9,90€.

Tuloshan ei sinänsä ole mikään yllätys. Suomalaisista kirjakaupoista saa lähinnä suomenkielisiä kirjoja. Englanninkielisiäkin on, muttei paljon. Sen sijaan tulos mikä tässä pienessä hakukokeilussa yllätti on se, että miten huonot hakutoiminnot suurimpien kirjakauppojen sähköisten kirjojen verkkokaupoissa oikein on. Ne eivät todellakaan rohkaise shoppailemaan e-kirjoja. Pettymys on myös sähköisen ja paperisen kirjan hintaeron pienuus, tai sen oleminen jopa niin päin, että paperiversio on halvempi, joka entisestään vähentää e-kirjan houkuttelevuutta.

Mihin tällä kaikella päädytään? Pelkästään suomenkielistä genre-kirjallisuutta lukevan ei kannata lukulaitetta vielä hankkia, ellei sitten erikseen halua äänestää lompakollaan kotimaisten e-kirjojen julkaisun puolesta. Jos lukee englanniksi, e-kirja on paljon houkuttelevampi vaihtoehto. Täytyy tosin ensin selvittää, saako haluamansa kirjat Amazonilta vai muualta.

Tänä keväänä meille on aikataulutettu melkoinen määrä geologian opintoja. Glasiaaligeologia ja -stratigrafia, Sedimentologia ja sedimenttipetrologia, Magmapetrologian perusteet, Rakennegeologia, Sovelletun geofysiikan perusteet ja Suomen kallioperä -kurssit alkoivat kaikki alkuvuodesta. Moniin näistä kuuluu luentojen lisäksi harjoituksia tai labratöitä. Tosin sovelletun geofysiikan yritän suorittaa kirjatentillä myöhemmin ja sen sijasta olen nyt opiskellut liuoskemiaa. Toukokuussa pidetään 3 viikon kenttäkurssi, yksi viikko vietetään Lammilla ja toinen Hyytiälässä.

Sedimentologian labroja varten kävimme syksyllä hakemassa maaperänäytteitä Hyvinkään seudulta: savea, hiekkaa ja diamiktonia. Helmikuussa kävimme lisäksi kairaamassa Vanhankaupunginlahdelta sedimenttikoorit. Näytteitä on nyt lioteltu kemikaaleissa, pesty, kuivattu uunissa, seulottu ja mittailtu.

Rakennegeologiassa pähkäillään kallioperän poimutusta, siirroksia ja muuta palloprojektioverkkojen, paperisten mallien, geologisen kompassin ja karttojen avulla (opettaja mainitsi myös tutkivansa muovailuvahan mahdollisuuksia).

Magmapetrologian perusteiden kurssiin liittyy ohuthietöitä. Ohuthieessä on lasilevyyn liimattu kivestä leikattu ja hiottu 0.03 mm paksu siivu josta kiven mineraalirakeita päästään tutkimaan polarisaatiomikroskoopilla. Meidän tulee kirjoittaa raportti 15 eri kivistä leikatusta ohuthieestä. Raporttiin listataan eri mineraalit, millä perusteella ne hieestä on tunnistettu, niiden suhteelliset osuudet, omamuotoisuusjärjestykset jne. Ja myös piirtää kuva. Oma tuherrukseni oliviinidiabaasista näyttää tältä:

5x suurennuksella, vasemmalla tasopolaroituna ja oikealla “ristinikoleilla”. Hieisiin saa kulumaan melko paljonkin aikaa, esimerkiksi akselikuvan tutkimiseen sopivan rakeen etsimiseen voi aloittelijalta mennä pitkään.

Yliopiston ruokalassa vietetään “pastaperjantaita”: joka perjantai on yhtenä vaihtoehtona jokin pasta-annos. Viimeksi tarjolla oli spagettia ja carbonarakastiketta.

Perinteinen italialainen pasta alla carbonara valmistetaan seuraavista aineksista:

• savustamatonta pekonia tai panchettaa
• kananmunan keltuaisia
• neitsytoliiviöljyä
• raastettua pecorino-juustoa
• mustapippuria

(tämä ei siis ole ihan sama kuin “carbonarakastike”, koska nämä ainekset on tarkoitus sekottaa pastan sekaan; kastikkeeksi tuo varmaan muuntuisi kermalla)

Ruokalassa on esillä eri ruokalajien tuoteselosteet. Tarjolla olevan carbonarakastikkeen seloste kiinnitti pituudellaan erikseen huomiota itseensä. Se sisälsi seuraavia aineksia (tiedot löytyvät myös ruokalan sivuilta):

Sianlihaa, soijaproteiinia, sianrasvaa, happamuuden säätöaineet E326, E325, E315, suolaa, maissitärkkelystä, glukoosia, stabilointiainetta E450, luontaista-aromia, säilöntäainetta E250, vettä, tomaattia, sipulia, chilitomaattikastiketta (sis. tomaattia, sokeria, vettä, viinietikkaa, muunnettua maissitärkkelystä, suolaa, kuivattua sipulia, happoa (E260), yrttejä ja piri-piriä, chiliä, muskottipähkinää, valkosipulia, sipulia), valkosipulia, timjamia, chilijauhetta, pekonia, mustapippurirouhetta, lihaliemijauhetta, paprikajauhetta, kermaa, maissitärkkelystä.

Lasken tuosta 25 komponenttia – ja niihin kuuluva chilitomaattikastike sisältää toistakymmentä ainetta lisää. Eli viisinkertainen määrä aineksia vertailukohtaan verrattuna. Kuulostaa naurettavan monimutkaiselta, mutta suurtalouskeittiössä tuo valmistetaan varmaan vähemmästä määrästä kattilaan kipattavia aineksia kuin alkuperäinen. Jokin kemistien keksimä valmis kastikepohja takaa tasalaatuisuuden. Maissitärkkelys on ilmeisen tärkeä aineosa, koska se mainitaan kolmesti.

Entä mitähän yhtäläisyyksiä näistä aineslistoista löytyy?

• pekoni
• mustapippuri
• (kerma)

Ei munankeltuaista, ei juustoa, ei öljyä. Suurtalouskeittiöillähän on yleensäkin aika yksinkertaistettu näkemys ruokalajeista – lihakastike on burgundinpataa jos siinä on hillosipuleita, stroganoffia jos siinä on suolakurkkua. Perus kinkkukastike ilmeisesti muuttuu carbonaraksi jos siihen lisätään pekonia, sillä sitä tosiaan oli lähinnä mausteena.

Ehkäpä kokeilenkin ottaa valinnassa huomioon tuoteselosteen pituuden – tai siis lyhyyden. Esimerkiksi smetanasilakat sisältää

Silakkaa, laktoositonta smetanaa, vettä, sipulia, pansuolaa, tilliä, mustapippuria.

ja kuulostaa heti jotenkin aidommalta ruokalajilta.

Hong Kongin elokuvien halvemmissa DVD-julkaisuissa on toisinaan hiukan … luovia englanninkielisiä tekstityksiä. Tekstityksen kahteen riviin ei sovi kovin pitkiä ja monimutkaisia lauseita, joten ne pääosin ovat järkeviä, mutta kielioppivirheitä ei ole vaikea löytää.

Toisinaan näkee lauseessa sanan, jossa ei ole siinä mitään järkeä – kuten “How are is it?”. Joihinkin niistä voi keksiä selityksen, esimerkiksi “are”:n voi sotkea sanaan “far”, jos jälkimmäisestä nielaisee f:n ääntäessä.

Joskus tekstittäjä ei ole tiennyt oikeaa sanaa, ja tuloksena on kaikkein hauskimpia väännöksiä. “Quick, get the white thing!!”

King Hu:n Legend of the Mountain (1979)-leffan Winson Entertainmentin DVD-julkaisussa on ollut toistaiseksi huolimattomin tekstittäjä. Siinä on melkoinen kokoelma erilaisia tekstitysmokia, ja lisäksi joitain harvinaisempia, kuten ilmeisesti copy-paste-ongelma (tai keskittyminen on herpaantunut kesken lauseen; oikolukuahan ei tietenkään harrasteta):

En usko että kyseessä oli oikeasti “go to the”-aiheiset markkinat..

Entäs tämä sitten?

Onko tekstittäjä nukahtanut näppäimistön päälle?

Itse leffa on kiinalainen kummitustarina. Se on voinut toimia innoittajana Tsui Harkin hienolle A Chinese Ghost Story:lle – molemmissa oppinut mies majoittuu syrjäiseen autioon rakennukseen, joutuu naiskummitusten käsiin, ja saa apua lähistöllä asuvilta uskonmiehiltä.

Paristopaketissa lukeva “best before 2011″ ilmeisesti piti vakavasti paikkansa. En kyllä tutkinut pakettia juuri ennen vuodenvaihdetta, että olivatko silloin yhä kunnossa, mutta nyt tammikuun puolessa välissä eivät enää olleet:

Luulisi, että pattereista lähinnä vain laskisi jännite parasta ennen -päivän jälkeen, mutta näköjään ameriikkalaisten Rayovacien täytyy lähteä näyttävästi poksahtaen, tai ainakin yrittää jotain temppua.