tuhannen liekin kehässä
teroitimme miekkojamme
minä ja kuninkaitten poika,
mielet tyyneyttä palaen
iltahämärän papitar
kääri miekkamme samettiin
siunasi huulemme viinillä
ja lauloi selkäämme siivet:
me kuljimme poikki yön maan
ja saavuimme aamun rantaan
siellä aamun meri aaltoaa
ja valo ...
emmekä enää unta saa
emme enää osaa lentää
ja mihin me emme lennä
sinne lentää lohikäärmeet
taotaan siis tulesta lautta
ja seilataan sinne
minne lohikäärmeet on menneet
sillä pimeän takana on maa
jossa tuli on elävää